2017/11/20

Täydelliset häät & 16 häävalokuvaa

Minun ja monen muun viikonloppu on ollut erittäin tunteellinen. Lauantaina saimme nimittäin olla mukana todistamassa miten pikkusiskoni meni naimisiin miehensä kanssa ja saimme juhlia tätä tapahtumaa ihanissa tunnelmissa Wanhan Bäckbyn kartanossa. Se on jännää miten paljon tällaisia häitä jännittää. Siskoni häät olivat ihan yhtä tunteelliset kuin ne omat häät joskus aikoinaan oli. Olin näissä häissä kaason roolissa ja sillä tavalla hyvin tiiviisti mukana järjestämässä (ja jännittämässä) päivää. Vaikka kuinka olen ajatellut, että koristeet, häämekko ja juhlatarjoilut ovat niitä tärkeimpiä juttuja hääpäivässä niin nyt täytyy kyllä myöntää, että olen ollut väärässä. Kaikista tärkein ei ole mikään aiemmin mainituista vaan se onnellisuus, se tunnelma ja se rakkaus. Vaikka kaikki järjestelyt ja juhlatila oli mitä hienoimpia niin päällimmäiseksi jäi kyllä mieleen hääparin ihanat hymyt ja juhlaväen iloisuus..

Samalla kun sulhanen ja meidän vanhemmat olivat rehkimässä häätilan koristeluiden parissa me kaasot ja morsian tapasimme varhain aamulla Riina K:n tiloissa jossa meidän tukat ja meikit laitettiin kuntoon. Keskustelimme jännitystasosta ja päivän etenemisestä ja joimme mimosa-juomia ja söimme mansikoita. Matkamme jatkui Hotelli Haven:iin jossa söimme lounasta ja laittauduimme valmiiksi. Silotimme mekot höyrystimellä ja puimme puuttuvat korut. Tässä vaiheessa jännitystaso alkoi jo olemaan aika korkealla. Morsian ei silti miettinyt karkuteille lähtöä vaan hyppäsimme rohkeasti hääautoon ja suuntasimme valokuvauksen kautta kirkolle. Se vartti jonka vietimme yhdessä kirkon sivurakennuksessa ennen vihkimistä oli pisin vartti elämässäni (ja varmasti myös morsiammen). Se tuntui noin kolmelta tunnilta. Hahaa.. Lopulta oli kuitenkin aika kävellä alttarille ja vastata kaikkiin esitettyihin kysymyksiin myönteisesti. Ihan ilman pelästystä emme kuitenkaan päässeet sillä bestmanin painajaisuni kävi toteen ja sormus tippui kädestä juuri kriittisellä hetkellä. Onneksi sormus ei lähtenyt kierimään ja saimme naurahtaa helpotuksesta. Huh. 

Ilta jatkui kauniisti koristellussa vanhassa kartanossa jonne siskoni oli valmistellut kaikki koristeet itse. (!!) En vieläkään voi uskoa miten paljon hän näki vaivaa näitä juhlia varten. Kerroin aiemmin mm. hänen tekemistä kukkavaaseista jotka olivat superhienot ja kruunasivat hääkattauksen. Reilun sadan hengen juhlaväen voimin söimme aivan mahtavan hyvät ruuat, kuulimme hienoja puheita, katselimme polttarivideoita ja hankkiuduttiin eroon viimeisistäkin kaloreista tanssilattialla. Huhheijaa. Näin paljon suuria tunteita, ihania hetkiä ja rakkaita ihmisiä ei varmaan tule eteen ihan hetkeen.

Onneksi olkoon vielä kerran rakkaat! Oli aivan mahtavat juhlat! <3

-Såfin

2017/11/19

Suursiivous vai vähän joka päivä?

Olen viimeaikoina huomannut miten hurjan paljon eri ihmisten siivoustottumukset eroaa toisistaan. Pienten lasten kanssa sitä siivottavaa sotkua on tietenkin paljon ja niiden pois korjaaminen on iso osa arkea. Ei siis ihme, että se puhututtaa ja siitä tekee mieli purnata jokaiselle vastaantulijalle. Heh. Minä haluan jo ihan suoraan myöntää teille, että meidän perheessä käytetään siivouspalveluita kaksi kertaa kuussa. Meillä käy siis siivooja joka tekee suursiivouksen joka toinen viikko. Jotenkin sitä uskoisi, että siivouksen määrä olisi tällä tavalla hieman pienempi. Joo, on totta että me emme käytä omaa aikaamme esimerkiksi kylpyhuoneen kuuraamiseen tai koko asunnon pölyjen pyyhkimiseen mutta sen sijaan olemme yhtälailla pyyhkimässä ruokaiset syöttötuolit ja eteisen kuraiset laatat puhtaaksi JOKA PÄIVÄ. Ja kun siinä kerran lattialla konttaa niin vois samalla sitten pyyhkäistä listat, järjestää kengät ja ja ja..

Tiedän monia lapsiperheitä joissa ollaan rentoja siivouksen suhteen. Muutama murunen ruokapöydällä ei haittaa eikä leluja kerätä pois iltaisin ennen nukkumaan menoa. Olen aina hieman kadehtinut tällaista elämäntyyliä. Mitä jos sen sijaan, että pyyhkisin ruokapöydän jokaisen pienen välipalan ja ruokailun jälkeen tekisin sen esimerkiksi vain kerran päivässä. Jos hölläisi vähän. Ajatus tuntuu houkuttelevalta, mutta silti en tee sitä. En yksinkertaisesti kykene. Istuisin siinä ruokapöydässä ja tuijottaisin niitä murusia ja ne tuijottaisi minua. Hahaa.. Samalla tavalla olisi rentouttavaa jos voisi keskittää siivoamisen yhdelle päivälle viikossa niin, ettei ajatukset kokoajan pyörisi pölyssä ja sotkussa. Ottaisi vaan vähän rennommin ja luultavasti säästäisi hurjan paljon aikaa. Samalla koko koti olisi tosi puhdas ainakin kerran viikossa. Nyt meidän perheessä siivotaan siis päivittäin pikkuhiljaa koko kämppää läpi. Ilman siivoajaa meillä ei luultavasti koskaan olisi täysin siistiä koko kämpässä yhtäaikaa. Ja niin, kun nyt kerran aloitin niin kerrottakoon vielä etten pidä siivoamisesta. Aamen.

Miten teidän perheessä siivotaan: kerran viikossa suuresti vai ennemminkin vähän joka päivä? Ja bonuskysymys: jos osaat ottaa rennosti siivouksen suhteen niin kerro ihmeessä MITEN teet sen? :)

-Såfin

*Kuvissa näkyvät tuotteet saatu

2017/11/17

Lapsiperheiden hyväksi

Kun vuosi lähestyy loppuaan alan väistämättä miettimään perheitä joilla ei ole samanlaiset lähtökohdat arkeen kuin muilla. Joulu herkistää miettimään monenlaisia asioita ja hyväntekeväisyys on lähellä sydäntäni. Siksi halusin tänään puhua yhdestä minulle tärkeästä asiasta. En ehkä ole kertonut tätä aiemmin mutta aikana ennen lasten syntymää olin muutamana vuonna mukana Suomen Lucia-kulkueessa tiernaneitona. Koko jouluaika oli silloin intensiivistä ja erittäin tunteikasta kun esiinnyimme hyvän asian puolesta sairaaloissa, vanhustenkodeissa ja lastenkodeissa. En koskaan tule unohtamaan sitä yhtä iloista tyttöä joka asui erityishoitokodissa ja oli niin odottanut Lucia-kuoron esiintymistä. Hänestä oli maailman parasta kun hänen sukat olivat samanväriset kuin meidän punaiset vyöt. Hänen ilo saa minut vielä näin reilu 10 vuotta myöhemmin hymyilemään. En myöskään koskaan unohda käyntejämme palovammaisten osastolla tai vanhustenkodeissa. Tänä vuonna joukko neitokaisia on taas liikkeellä samalla tehtävällä tuomassa iloa ja lämpöä sitä tarvitseville...


(Kuvat: Askar Ibragimov) 

Suomen Lucia ei ainoastaan tuo iloa lauluesitysten muodossa vaan sen taustalla on myös tärkeä keräys jonka keulakuvana Lucia toimii. Keräyksen avulla ennaltaehkäistään esimerkiksi perheväkivaltaa, tuetaan perheitä jossa on teini-ikäisiä lapsia ja järjestetään tukea odottaville vanhemmille. Viime vuonna keräyksen avulla kerättiin ennätysmäärä varoja, yhteensä 140.000 € jotka käytettiin Suomalaisten lapsiperheiden hyväksi.

Suomen Lucia kruunataan 13.12 Helsingin Tuomiokirkossa ja sinä voit vielä olla mukana äänestämässä (klik!) ehdokasta tähän tärkeään rooliin. Äänestää voit 29.11 asti. Äänestämisen yhteydessä sinulla on myös mahdollisuus osallistua keräykseen lapsiperheiden hyväksi. Lisää tietoa keräyksestä löydät täältä.

Toivottavasti haluat olla mukana auttamassa - me ainakin olemme!

-Såfin

PS. Keräykseen voi osallistua myös äänestysajan päätyttyä aina 31.1.2018 asti.

2017/11/16

Itsetehty joulukalenteri

Meidän perhe valmistautuu pikkuhiljaa jouluun. Joulu ei nimittäin tule ihan itsestään, vaan sen eteen pitää nähdä vähän vaivaa. Heh. (Sori, huijasin - kyllä se joulu tulee kumminkin). Meidän valmistelut alkavat yleensä joulukorteista ja pakettijoulukalenterista. Olen ottanut tavaksi joka vuosi tehdä pojille pakettijoulukalenterin erilaisilla teemoilla. Pakettien avaaminen on poikien joka aamuinen kohokohta. Välillä he eivät malttaisi edes nukkua kun jännittävät seuraavaa aamua ja paketin sisältöä. Liikkistä. Tänä vuonna halusin tehdä kalenterin hyllykköön joka ehkä muodoltaan hieman muistuttaa joulukuusta. Pikkuruiset lahjat piilotin paperipussien sisään jotka suljin pyykkipojilla. Jouluinen paperipussi-setti löytyi Sinellistä..


Pakettijoulukalenterin sisältö mietityttää joka vuosi. En haluaisi laittaa siihen vain makeaa enkä toisaalta mitään ihan turhaa tavaraa josta pojat eivät tykkää. Tänä vuonna löysin onneksi paljon kivoja ja edullisia juttuja Tigerista. Pakettikalenteristamme löytyy mm. purkkaa, suklaata, joulusukat, pyyhekumeja, (vanhat) piparimuotit lupauksena leivontatuokiosta, pienet värityskirjat, kuva seurasaaren joulupolusta jonne suuntaamme sinä päivänä, joululeimasimet, tikkarit, pienet leikkimadot, jouluiset superpallot, kimalleväriä, askartelupakkaukset, joulukuusen koristeet, rusinoita ja sealife-liput. Olen tosi tyytyväinen lopputulokseen ja pakettien vähentyessä hyllyille voikin sitten jo laittaa muita joulukoristeita.

Vaikka kalenterin ulkonäkö on tärkeä se on kuitenkin sivuseikka - kaikista parasta on nimittäin lasten innostus. Meidän pikkpoikien ilmeet olivat maailman parhaat kun he tulivat kotiin ja näkivät suuren hyllykön valoineen paketteineen. Silmät olivat pöyreät ja kiilsivät innosta. Muistui taas mieleen miksi joulu on lasten juhla. He hypistelivät innoissaan paketteja ja kysyivät tietenkin saisiko niihin jo kurkata. Kerroin heille, että aika menee tosi nopeasti ja ennen kuin huomaamme joukuun ensimmäinen päivä on jo täällä...

Oletko sinä tehnyt pakettijoulukalenterin tänä vuonna?

-Såfin

PS. Kurkkaa myös viime vuosien pakettijoulukalenterit tästä, tästä ja tästä.

2017/11/15

Tutkimusmatka vankilaan (+ravintolasuositus perheille)

Me teimme viime viikonloppuna jotain tosi jännää lasten ja meidän ystäväperheen kanssa. En ottanut kameraani mukaan, sillä halusin pyhittää osan viikonlopusta ihan vaan oleskeluun. Lasten mielestä vierailu Helsinkiläiseen vanhaan vankilaan oli kuitenkin nii-iiin jännä, että minun oli ihan pakko vinkata tästä paikasta (huolimatta siis siitä, että tämän postauksen kuvat ovat pelkkiä kännykkäräpsyjä). Kuten ehkä tiedät vanha vankila, Hotel Katajanokka, on remontoitu ja otettu hotellikäyttöön joitakin vuosia sitten. Tietyt osat ja piirteet rakennuksen vankila-ajalta on kuitenkin säilytetty. Hotellihuoneet ovat mm. tehty vanhoihin vankilaselleihin ja suuret käytävät metalliportaineen ovat edelleen ennallaan. Koko vankila-elämyksen saa tietenkin yöpymällä tässä hotellissa mutta jos vain haluaa pienen maistiaisen tästä vanhasta historiaa huokuvasta rakennuksesta voi hyvin pistäytyä vaikka lounaalla tai illallisella perheen kanssa hotellin Ravintola Linnankellari:ssa..

Ravintolan tiloissa sijaitsee mm. vanha eristysselli joka on säilytetty ennallaan ja josta saa hyvän kuvan siitä miten pienissä tiloissa vankeja on pidetty. (Sellissä on kätevä piipahtaa lasten kanssa esim. ruokaa odotellessa. Hihii..) Ravintolan ja hotellin seinillä on tauluja ja kuvia joiden avulla saa hyvän kuvan siitä miltä rakennuksessa on ennen vanhaan näyttänyt. Eristyssellin lisäksi lasten mielestä vanha "ryhmätyrmä" ravintolakerroksessa oli erityisen jännittävä. Koko rakennus ja ravintola aiheutti paljon keskustelua ja lapset puhuivat koko illan vangeista ja rikoksista. Juomalasit ravintola Linnankellarissa olivat tietenkin peltimukeja ja ympäristö oli pidetty tunnelmallisena mutta kuitenkin hieman synkkänä aivan kuten vankilan kuuluu.

Ravintola Linnankellarissa ja koko paikassa riittää ihmettelemistä ja lapsille siellä oli myös leikkihuone. Lapsille ei ollut varsinaista lastenmenu:ta, mutta pelkistetty versio burgerista toimi ainakin meidän pojilla. Paikka on ehkä hieman hienompi verrattuna muihin ravintoloihin jossa me perinteisesti asioimme lasten kanssa, mutta tarinoiden ja ympäristön takia lapset jaksoivat hienosti istua pöydässä kun aina välillä kävimme "tutkimusmatkoilla". 

Suosittelen ehdottomasti Katajanokan Hotellia ja Linnankellaria jos lapsia (tai aikuisia) kiinnostaa tällaiset hieman jännittävät asiat..!

-Såfin

PS. Jotkut väittävät, että rakennuksessa kummittelee joten ihan herkimmiltä voi tietty mennä yöunet. Hihii..

PPS. Tämä ei ole maksettu mainos.. :)

2017/11/14

Something black is coming

Avaruus.. tuo viimeinen rajaseutu. Kaksi tarjoustenmetsästäjää on jättänyt maapallon taakseen tutkiakseen uusia vieraita maailmoja, etsiäkseen tuotteita äärimmäisen edullisin hintoihin ja matkustaakseen rohkeasti sinne, mine yksikään ihminen ei ole aiemmin mennyt. Lähtölaskenta vuoden Blackweekiin on alkanut. Uusia Black Friday - hintoja, joka päivä, koko viikon ajan. Matka alkaa 20. marraskuuta kl 00.01 osoitteessa www.jollyroom.fi/blackweek.


-Såfin

2017/11/13

Hulvaton keskustelu

Viikonloppuna minulla ja lapsilla oli ihana tuokio kun köllöttelimme yhdessä sängyssä ja juttelimme. Syy meidän pitkään aamuun oli tietenkin se, että halusimme antaa isi-ihmisen nukkua myöhään isänpäivän kunniaksi. Näissä aamutuokioissa on monta hyvää asiaa. Lapset eivät vielä ole ottaneet kierroksia ja villiintyneet päivän leikeistä vaan jaksavat keskustella pitkään ja hartaasti erilaisista aiheista. Tänä aamuna minä päätin hyödyntää tilaisuutta ja kysyin kummaltakin meidän pikkupojalta missä he ovat erityisen hyviä. Sain ihania vastauksia ja mainitsivat sellaisia asioita joista he selkeästi olivat ylpeitä. Pojat kehuivat myös toisiaan.

(kuvat ovat "teatteri"-esityksestä meidän isänpäiväjuhlista)

Meidän 3-vuotias sanoi olevansa hyvä auton renkaiden vaihdossa. Lisäksi hän kehui itseään siitä, että hän tunnistaa monia automerkkejä, osaa juosta kovaa ja rakentaa. Lista oli pitkä ja pojat innostuivat puheenaiheesta. Meidän 6-vuotias puolestaan sanoi olevansa hyvä piirtämään. Hän mainitsi myös mm. autopesun mutta vain jos autopesuaine on valmiiksi levitetty autoon (en kyllä tiedä milloin hän olisi ollut pesemässä autoa.. heh). Hän sanoi myös olevansa hyvä tutkija ja hyvä rakentamaan legoilla.

Kuuntelin pitkään heidän tarinoitaan ja päätin vielä kysyä kysymyksen jonka vastauksen takia purskahdin nauruun vielä monta kertaa saman päivän aikana. Kysyin heiltä missä minä olen hyvä. Meidän nuorimmainen sanoi innoissaan kovalla ja kirkkaalla äänellä. "Äiti on toooosi hyvä olemaan tietokoneella. Sitten äiti osaa myös lähteä hyvin töihin." Hahaa.. Nauroin tietenkin vastaukselle ja yritin lohduttaa itseäni saamalla muita parempia itsetuntoa kohottavia kehuja lapsilta mutta mitä enemmmän asioita mainitsivat sen vakuuttuneempi olin siitä, että ehkä oikeasti olen vuosisadan huonoin äiti. "Äiti olet tosi hyvä laittamaan telkkaria päälle ja tosi hyvä kun järjestät aina meidän kengät". Siinä oli oikeasti ensimmäiset neljä vastausta. Siis pliis. Olin epätoivoinen ja väänsin jo itkunaurua.

Loppu hyvin kaikki hyvin sillä sain onneksi myös kuulla, että olen hyvä laittamaan ruokaa ja miten olen hyvä lohduttamaan jos heitä itkettää. Myös iltasatujen lukemista arvostettiin. Viimeiseksi taidokseni lukeutui ehkä oudoin kommentti koskaan, jonka näin jälkeenpäin olen päättänyt lisätä CV:heni. Olen nimittäin heidän mukaan myös tosi hyvä moottorien rakentaja. Jess. Taas uusi supertaito hankittu. Hahaa.. (te jotka tunnette minut tiedätte, että olen vähiten tekninen ihminen tässä maailmassa)

Näin meillä! 

-Såfin