Äitin oma puuhakirja

Tämä kirja saa minulta kyllä 1000 pistettä. Kirja, jossa on 20 kuvaa tunnetuista henkilöistä, jotka saa esille yhdistämällä pisteet yhteen viivalla. Vau, niin nostalgista meininkiä! Muistan kun pienenä kieli keskellä suuta, suurella vaivalla yhdisti 50 pistettä yhteen viivottimella. Lopputulos yleensä vielä väritettiin ja ripustettiin ylpeänä oman huoneen seinälle. Ei ollut helppoa silloin, mutta onko nyt?

 

 

Lähdemme pian rentoutumaan Indonesiaan reiluksi pariksi viikoksi ja kun pakkaamme mukaan esikoisellemme merirosvoaiheisen tehtäväkirjan tarroineen ja väritystehtävinen, tämä kirja lähtee mukaan minun "puuhakirjaksi". Hahaa... Siellä poolin laidalla aion yhdistellä pisteitä ja toivottavasti joku muotokuvista onnistuu niin hyvin, että voin kotona ripustaa sen seinälleni..

Innostuuko joku muu myös pistepiirtämisestä?

-Såfin

Kun isi leipoo, koristellaan krymmeleillä..

Meillä on usein tällaisia arki-iltoja - me vanhemmat näemme ulko-ovella ja vaihdamme läpsy-menetelmällä "kotivuoroa". Yksi päivä kun me taas törmäsimme oviaukolla, meidän perheen isillä oli kuitenkin mukanaan jotain (ainakin hänelle) erikoista tuomista. Nimittäin voipaketti ja kaakaojauhetta. Lapset ja etenkin esikoinen oli hyvin innoissaan, sillä isi oli ottanut projektikseen leipoa niitä meidän lapsuudesta tuttuja mokkapaloja! Pääosin leipomiset meidän perheessä on ollut minun vastuulla ja siksi tämä olikin oikein hauska yllätys.

Kun palasin jumpasta kotiin minua odotti ihana tuoksu, innostuneet lapset ja koristelua vaille valmis mokkapalapellillinen. Kun esikoisemme sai valita nonparellien värin hän valitsi tietysti, että laitetaan kaikkia! Noh, meillä oli sitten sellainen nonparellimeri keittiössä. Purkit, lapset ja värit lenteli ympäriinsä. Sotasta huolimatta söimme sinä iltana oikein herkullista iltapalaa..

Tiesittekö muuten, että strösseli tai nonparelli on tanskaksi "Krymmel". Minusta se on jotenkin todella kuvaava sana. Voisikohan kyseisen sanan suomentaa - miltä Krymmeli kuulostaisi?

-Såfin

Kevätmuotia pojan kaappiin...

Siivosin meidän 3-vuotiaan pojan vaatekaappia samalla kun inventoin kesävaatetilannetta meidän tulevaa reissua varten ja totesin taas, että suuri osa vaatteista on jäämässä pieneksi ja ovat ulkomuodoltaan muutenkin liian talvisia. On siis aika uudistaa lookia kevättä varten ja sitä varten keräsin vähän inspiraatiota nettikaupoista. Yleensä tällainen nettishoppailu johtaa siihen toteamukseen, että pojille on tarjolla yllättävän vähän kivaa ja samalla pirteää kevät- ja kesävaatteita. Tänä keväänä tilanne on onneksi eri.. Nettikaupoissa on vaikka hurumykke ostettavaa!!

Ylhäältä oikealle: 
Mini Rodini, Ebbe Kids, Bobo Choses
Mini Rodini, Ebbe Kids, Vans
Garcia, Little Pieces, Bobo Choses
Ebbe Kids, Bang Bang Copenhagen, 10-IS

En tiedä miten tässä käy, mutta en usko, että tällainen lastenvaatteiden ihailu nettikaupoissa tekee kovin hyvä minun terveydelle, tai etenkään lompakolle. Auts!! Onneksi joudun vielä karsimaan näistä, sillä vielä yksi filtteri pitää läpäistä ennen itse tilausta ja se on meidän kolmevuotiaan mielipide - pitäähän hänelläkin olla sanavaltaa mitä tulee hänen omiin vaatteisiinsa. Uskaltaudun varmuudella kuitenkin sanomaan, että krokolippis ja monsterijalka t-paita ovat varmasti osa hänen kevään lookkia!

-Såfin

Kahdet vai yhdet päiväunet?

Olemme viime aikona yrittäneet siirtyä kuopuksen päivärytmissä heiman isomman pojan kenkiin, eli nukkua vain yhdet päiväunet. Kuopuksemme on jo yli 1-vuotias ja järkeilimme, että olisi kovin mukavaa jos veljekset nukkuisivat myös jatkossa päiväunet samaan aikaan. Aiemmin hän on nukkunut kahdet päiväunet, toiset kymmenen aikaan aamupäivällä ja toiset kahden aikoihin iltapäivällä. Nyt olemme muutaman viikon ajan venyttäneet aamua pikkuhiljaa pidemmäksi niin, että saisimme hänelle syötettyä lounasta ennen kuin totaalinen väsymys vie voiton. 

Ymmärrän, että tämä muutos on rankka pienelle lapselle. Meidän pienin ei kuitenkaan onneksi ole mikään kovin kiukkuinen tapaus, joten väsymys hänen kohdalla tarkoittaa nukahtamista tai pahimmillaan hieman kovempi pyrky syliin. Monena päivänä olemme onnistuneet tiivistämään hänen päiväunet vain yhteen pidempään pätkään iltapäivällä. Sanoisinko, ehkä noin jokatoinen päivä.. Mutta, kuten kuvista näkyy, aina ei mene ihan nappiin. Yhtenä aamupäivänä hän oli niin väsynyt, että oli itse mennyt makoilemaan meidän lattiatyynyn päälle ja nukahtanut.. 

Voi toista!!

-Såfin 

Prinssi, prinsessa ja paksu lammas

Olipa kerran prinssi ja prinsessa, jotka olivat tunteneet toisensa syntymästä asti. He oppivat kävelemään, uimaan ja hassuttelemaan yhdessä. Heidän valtakunnassa asui vaarallisia satuolentoja kuten lohikäärmeitä ja röllejä, mutta myös haltioita ja kauniita merenneitoja. Maisemat heidän valtakunnassa muuttuivat yhtenään, eikä heidän tarvinnut kuin räpäyttää silmiään niin heidän edessään oli merirosvolaiva tai kaunis valliriutta. Jotkut kutsuivat heidän taitojaan muuttaa ympäristöään "mielikuvitukseksi". Oli mikä oli, tämä "mielikuvitus" oli heidän omasta mielestään yksi heidän tärkeimmistä voimistaan.

Yhtenä päivänä prinssi oivalsi suuren puutteen heidän olemuksissaan - heiltä puuttui nimittäin kruunut. Kruunut olisivat oleellinen osa heidän asua ja ilman sitä he eivät saisi kunnioitusta muilta satuolennoilta. Niinpä prinssi metsästi hänelle ja prinsessalle kruunut suuresta vaarallisesta kivilinnakkeesta nimeltä Kansallismuseo. Hän paketoi kruunun pilkulliseen vaaleanpunaiseen paperiin, niin ettei neitokainen aavistaisi hänen yllätystään. Kun sopiva hetki koitti, hän pyysi prinsessaa tapaamaan häntä Haltialan tilalla. Tilalla oli paljon taikaa, sillä kun katsoi oikein kunnolla pimeyteen, siellä näkyi isoja sonni-petoja ja monta, monta, monta paksua lammasta joiden vatsan sisällä piileskeli lisää pikku-lampaita. He ihailivat ja silittivät elämiä yhdessä. Kun koitti iltapalan aika hän ojensi vihdoin prinsessalle kruunun. Prinsessa ihastui lahjaan ja palkinnoksi prinssi sai suudelman, mutta ennen kaikkea hän sai prinsessasta hyvän, hyvän ystävän! Ja näin tämä prinssi ja prinsessa olivat valtakuntansa ihan ihka oikeita kuninkaallisia.  

Sen pituinen se!

-Såfin 

Väritä oma juliste

Kerroinkin aikaisemmin, että olen hieman innostunut uusimaan meidän olohuoneen tauluja. Löysin samalla aivan ihanan projektin: Juliste jonka voi värittää itse. Ranskalaisella OMY merkillä on muutenkin paljon ihania "lapsellisia" ideoita toteutettavaksi. Väritettäviä ilmapalloja, mukeja, lautasia lasten juhliin tai miksi ei t-paitoja tai naamiaisasuja jne. 

 

(Kuvat: www.omy. fr)

Omassa vielä värittämättömässä julisteessa on teksti "LA VIE EST BELLE" ja luulen, että tällä kertaa väritysprojekti tulee olemaan ihan minun oma. Päätin kuitenkin tilata myös isomman julisteen meidän yhteiseksi väritysprojektiksi. Se saa kuitenkin odottaa kaapissa vielä hetken (lue muutaman vuoden). 

Innostuisitko itse värittämään jättijulistetta..?

-Såfin

Vintti sekaisin Kansallismuseossa

Joidenkin mutkien jälkeen päätimme perjantaina lähteä ihan kahdestaan liikkeelle esikoisen kanssa, retkikohteena Kansallismuseo. Kivaa tehdä jotain ihan kahdestaan, pitkästä aikaa! Emme kulje kovin paljon julkisilla, mutta ajattelin, että samalla on kivaa tehdä jotain erikoista ja matkustaa keskustaan bussilla. Tämä oli ehkä pieni virhearviointi, sillä normaalisti 20 minuutin matka kesti ylitäydessä bussissa melkein tunnin. Vaunuja, rollaattoreita ja änkeileviä asiakkaita oli liikkeellä poikkeuksellisen paljon, siihen pisteeseen, että yhdellä vaunussa istuvan pikkutytön jalka jäi bussien ovien väliin. Onneksi meidän pieni mies pysyi rauhallisempana kuin äitinsä ja pääsimme perille asti.. 

 

 

 

Kansallismuseossa oli iloksemme askartelupaja hiihtoloman kunniaksi ja saimme askarrella käsinauhoja ja sorminukkeja. (OK, tämä kompensoi hieman tuota bussimatkaa..) Kävimme myös nopeasti muutama "aikuisten näyttelyhuone" läpi ja päädyimme lopulta museon ylimpään kerrokseen "Vintille", jossa on järjestetty puuhaa pienille lapsille. Siellä sai ratsastaa hevosella, istahtaa kuninkaan tuoliin ja rakentaa erikokoisia taloja pienistä, keksikokoisista tai suurista rakennuspalikoista. Siellä oli myös vanhanaikainen kauppa, 50-luvun toimisto ja paljon muuta erikoista aktiviteettia lapsille. Kiva, että lapset oli huomioitu näin hyvin myös museoympäristössä. Lihapullalounas jäätelöineen museon kahvilassa maistui touhukkaan päivän jälkeen..

-Såfin

PS. Soitimme säikähtäneenä aamupäivän bussiajelukokemuksesta mummolta kyydin kotiin... huhu! :)

Pullantuoksuinen koti

Nyt kerättiin kyllä kunnon äitipisteet. Leivoimme laskiaistiistain kunniaksi viikolla kaveriperheen kanssa yhdessä pullaa. Jonossa oli kaksi innokasta leipuria, jotka vuorotellen saivat kaataa aineksia taikinaan. Kaikkea piti maistaa (myös jauhoja) ja kaikkeen piti tietysti koskea. Kivoin vaihe oli ehkä taikinan käsin vaivaaminen ja sitten tietenkin raesokerin ripottelu pullien päälle. Illalla pullia esiteltiin ylpeinä iseille ja kerrottiin mikä pulla oli kenen leipoma. 

Pulkkamäen ja mäkihyppääjäkisan jälkeen päästiin sitten maistamaan lasten tekemiä pullia ja kyllä oli herkullista. Lapset ovat niin herttaisia kun syövät laskiaispullaa. Ensin syödään kermavaahto, mieluiten tietenkin sormilla. Tämän jälkeen siirrytään syömään raesokerit pullan kannesta. Jos vatsassa vielä on tilaa, pyydetään lisää kermaa jne. Huvittavaa! Olisipa kivaa itsekin syödä juuri sillä tavalla kuin tuntuu parhaalta. Syödä pelkästään kanelipullan sisusta tai nyppiä pelkät salamit pitsan päältä..

Hyvää viikonloppua!

-Såfin

Taulujen tuunausta

Minulla on viimeaikoina ollut kova tarve uudistaa meidän olohuoneen taulut, tietenkin kaikki kerralla. Halusin, että uudet taulut (kuin myös vanhat) olisivat yksilöitä, eikä massatuotantona valmistettua. Omaisuutta niihin emme kuitenkaan halunneet tuhlata ja niinpä tästä muodostuikin pieni tee-se-itse projekti. Sattumalta löysin viime viikolla aivan ihania papereita Pino-liikkeesta Fredalla ja niistä lähdin sitten askartelemaan yhteen vanhaan ja muutamaan uuteen kehykseen sisältöä..

Tästä se siis lähtee. Ensimmäiset kaksi taulua ovat valmiina ja muutama pitäisi vielä hankkia tai tuunata, jonka jälkeen pääsee taas poraamaan vähän lisää reikiä olohuoneen seinään..

Kevättä ilmassa!!

-Såfin

Kiinalainen uusivuosi

Narinkkatorille kokoontui eilen paljon väkeä katselemaan perinteisiä Kiinalaisia esityksiä, kuten leijonatanssia ja rumpuesityksiä. Joukossa oli paljon lapsiperheitä, ehkä siitä syystä, että juhlallisuudet alkoivat jo sopivan aikaisin iltapäivästä. Kahdella vaunulla varustettuna olimme mekin siellä kesken väkijoukkoa katselemassa värikkäitä ja iloisia esityksiä. Edessämme nökötti suurimman osan ajasta kuitenkin kaksi tyhjää vaunua, sillä lapset olivat suurimman osan ajasta sylissä, jotta he näkisivät paremmin lavalle. Tulipahan sitten samalla tehtyä viikon käsitreenit.. hahaa..

 

Kiinalaisten kojujen ympäröimänä ja tunnelmallisten paperilyhtyjen alla otimme siis vastaan Kiinalaisen uuden vuoden. Meidän suosikkiesitys oli tietenkin lohikäärmetanssi. Lohikäärmeet kuuluvat meillä kategoriaan: "örkit, monsterit, dinosaurukset" - ja ovat siksi yleisesti hyväksyttyjä missä muodossa vain. Aiemmin päivällä meidän esikoinen valmisteli pikkuveljeään illan koitoksiin esittelemällä lohikäärmeen karjaisuja ja rohkaisemalla 1-vuotiasta sanoilla: "meitä ei sitten pelota illalla, vaikka lohikäärmeet tulevat lähelle". Valaistut värikkäät terrakottasoturit Lasipalatsin kulmalla olivat myös hauskaa katseltavaa meidän esikoisen mielestä. 

Tervetuloa vuohen vuosi 2015!

-Såfin

Näin riisikakut kulkee mukanamme..

Perfect match: tämä pussi ja riisikakut - kätevästi mukaan käsi- tai hoitolaukkuun! (Tietenkin pieni pilke silmäkulmassa).. 

En voinut olla ostamatta kyseistä pussukkaa, kun törmäsin siihen Fredalla sijaitsevassa ihastuttavassa pikkukaupassa nimeltä Pino. Lasten mini-riisikakut, rusinat ja muut naksut kuljetamme siis nykyään mukanamme Nicolas Vahén muovisessa pussissa. Uudelleensuljettavassa pussukassa on sopivat varoitustekstit lasten naposteluruokiin, ne kun ovat niin täynnä makua!  Henkilökohtainen lemppari on tietenkin maissinaksut jonka syvällinen, vivahteikas ja herkullinen maku muistuttaa lähinnä.. mmm.. pahvia. 

Samasta liikkestä tarttui mukaan muutakin pientä kivaa, kuten mm. uudelleenliimattavat ruoka-aiheiset tarrat, jonka avulla meidän esikoinen on saanut suunnitella omat reseptit keittiön seinälle samalla kun odottaa ruuan valmistumista. Jos siis joskus kävelette Fredalla ilman erityistä päämäärää tai kiirettä, kannattaa ehdottomasti poiketa tässä liikkeessä..

-Såfin

PS. Enemmän kuin kerran olen yllättänyt meidän kuopuksen tyhjentämästä hoitolaukusta löytynyttä muovipurkkia, joka on ollut täynnä naksuja tai riisikakkuja. Tämän avaamisen parissa hän saa ainakin taistella hetken!

Täynnä rakkautta

Päätimme lyhyellä varoitusajalla järjestää kotonamme pienimuotoiset ystävänpäiväjuhlat. Kaapeista kaivettiin esille vaaleanpunaiset rekvisiitat ja kaupan hyllystä tyhjensimme kaikki vaaleanpunaiset herkut. Päätimme myös pukeutua vaaleanpunaisiin vaatteisiin. (Jep, myös pojat - miksipä ei??). Ymmärrätte varmasti miksi esikoinen myöhemmin nimitti nämä juhlat vaaleanpunaisiksi juhliksi. Kohotimme maljaa ystävyydelle ja annoimme itsellemme herkutteluluvan. 

 

Lapset laittoivat poskeen vaaleanpunaiset perhostatuoinnit ja saivat askarrella teemaan sopivat vaaleanpunaiset tikkariperhoset. Olimme myös suunnitelleet katsovamme Kingiä aikuisten kesken, lasten leikkiessä (hiljaa ja kiltisti) lastenhuoneessa, mutta joskus tavoitteet ovat asetettu liian korkealle. Päädyimme katsomaan klassikkoa "Lumikki ja seitsemän kääpiötä"-elokuvaa ja onneksi näin tehtiin, sillä selvisi, että osa meistä aikuisista ei koskaan ollut nähnyt kyseistä elokuvaa... 

"I get by with a little help from my friends.." - The Beatles

-Såfin

PS. Kerrankin on mukava palata meidän siniseen ja vihreään: monsteri-, rölli-, luurankoarkeen hempeän vaaleanpunaisen yliannostuksen jälkeen.. :) 

Kalliolle kukkulalle, teen minä retkeni..

Lähdimme hyvin nukutun yön jälkeen ulkoilemaan. Ulkoiluun juuri tänä päivänä oli kolme hyvää syytä, joista ei yhdestäkään olisi voinut kieltäytyä: Kaveriperheen seura, laskiaissunnuntai ja aurinko, joka paistoi kirkkaalta taivaalta. Lähdimme tällä kertaa ottamaan vauhdit Tähtitorninmäkeen, jossa pakkanen oli kovettanut jäljellä olevan lumen melko jäiseksi. Se ei meidän lapsukaisia haitaanut - vauhtihan oli kova! (Isi olisi ehkä kaivannut paremmat iskunvaimentimet.. hahaa..)

Pienen kävelyn jälkeen kävimme vielä ihailemassa merinäköalaa Uunisaaressa. Jäätä meren päällä ei juurikaan ollut ja saimme ihailla aurongossa kimaltelevaa merta. Niiiiin kaunista. Meidän esikoinen yritti nopeuttaa kevään tuloa rikkomalla kepillä jäätä pienemmiksi paloiksi. Jään rikkominen on rankkaa puuhaa ja reippaat ulkoilijat tarvitsevat tietysti lämmikettä. Päädyimme siksi syömään herkullisen kermaista lohikeittoa uunisaaren kahvilaan. Nam! Lohikeiton vahvistamana lapset tasapainoitteli rannan kivimuuria pitkin takaisin autoille, hetkittäin ihan itse ilman äidin tukevaa kättä. Muutama iäkkäämpi ohikulkijakin pysähtyi (huolestuneena) katselemaan temppuilua ja totesi, että lasten tasapaino on ainakin kunnossa..  

Summa summarum: Aurinkoa, kimalteleva meri, pulkkamäkeä, mustelmat takapuolessa ja kaksi kauhistunutta eläkeläistä - siinäpä meidän laskiaissunnuntain aamupäivä!

-Såfin