2017/10/20

Ilmoitustaulu korkista

Minä innostuin joitain päiviä sitten suunnittelemaan meidän tulevan talon toimistohuonetta. On luksusta ajatella, että meille tulee ihan oma tila työntekoa varten sillä kummatkin me vanhemmat teemme etäpäiviä viikottain. Kerroinkin teille jonkun aikaa sitten meidän työskentelystä kotoa ja siitä miten etäpäivät ovat tärkeässä roolissa meidän arjen toimivuuden kannalta. Olen jo pitkään haaveillut korkki-ilmoitustaulusta. Villitys meni jopa niin pitkälle, että ajattelin hullutella ja tehdä kokonaisen seinän korkista meidän tulevan talon kotitoimistoon. Ajatelkaa miten kätevää: Kaikki tärkeät jutut siinä esillä käden ulottuvilla. Hihii.. (ja jo-oo, paljon siistimistä myös) Tähän hätään oli kuitenkin pakko testata ideaa johon törmäsin pinterestissä jonkin aikaa sitten, nimittäin kirjaimen muotoinen ilmoitustaulu korkista..

Tätä projektia varten tarvitset korkkilevyä (minun korkkilevy oli alunperin tarkoitettu pannunaluseksi), mattoveitsen, leikkuualustan ja värikästä nyöriä. Tämän jälkeen minä printtasin ihan a-kirjaimein ääriviivat tavalliselle paperille ja piirsin sen avulla kirjaimen nurinpäin (peilikuvana) korkkilevyn takapuolelle. Leikkasin varovasti mattoveitsellä kirjaimen ääriviivoja pitkin. Lopuksi sidoin värikkäällä langalla tiukat kiinnityskohdat erilaisille valokuville ja lapuille. Korkkiin voi myös tietty kiinnittää muistiinpanoja erilaisilla nastoilla. Minä kiinnitiin esimerkiksi siihen minun kauniin yksinäisen korviksen jonka toisen parin toivon vielä löytäväni jostain..

Oletko koskaan tehnyt mitään korkista? Entä minkälaisesta sisustuksesta sinä pidät työhuoneessa?

-Såfin

PS. Mikäli korkkityöt kiinnostaa niin tein myös jonkin aikaa sitten lasinaluset vastaavasta materiaalista. (Klik!)

2017/10/19

Kokkaamista aivan uudella tavalla

Sain hetki sitten kivan yllätyspaketin postitse Santa Marialta. He ovat hiljattain lanseeranneet myyntiin uudenlaiset yrttitahnat tuoreista yrteistä helpottamaan kokkaamista ja samalla parantamaan makuelämystä. Minä olen toistuvasti puinut täällä blogissani sitä miten haluaisin olla loistava kokki myös arkena, mutta valitettavasti todellisuus on kaukana tahtotilasta. Haluaisin tehdä lapsilleni puhdasta tuoretta kotiruokaa joka päivä. Se ei valitettavasti ole ajan puitteissa aina mahdollista ilman ulkopuolista apua. Nyt tällaista ulkopuolista apua on tarjolla niinkin helpossa muodossa kuin näiden yrttitahnatuubien muodossa jonka avulla saa tuoreiden yrttien maun ruokaan kuin ruokaan ilman pilkkomista, raastamista tai yrttien metsästämistä lähikaupoissa. Olin tästä innovaatiosta itse aivan täpinöissä - sillä jos joku, niin minä olen myös yrttien suurkuluttaja. Menneillä viikoilla olemme testanneet yrttitahnoja erilaisissa ruuissa ja ajattelin jakaa teidän kanssa meidän perheen uuden lempparin: yrttinen feta-pastasalaatti..

Yrttinen feta-pastasalaatti (8 henk)
400 gr kierrepastaa
2 rkl oliiviöljyä
4 rkl. Santa Marian Herbes de Provence yrttitahnaa
100 gr aurinkokuivattuja tomaatteja
1 pieni punainen paprika
1 pieni keltainen paprika
2-3 ruukullista rucolaa
150 gr fetajuustoa
Suolaa
Pippuria
(Kaveriksi esim. paistetut kanan rintafiléet)

Keitä pasta ohjeiden mukaisesti ja lorauta keittämisen jälkeen pieni loraus oliiviöljyä pastan joukkoon. Anna jäähtyä n. 10 minuuttia. Sekoita hieman jäähtyneen (mutta ei kylmään) pastaan Santa Marian yrttitahnaa. Pilko muut vihannekset, fetan ja aurinkokuivatut tomaatit pieniksi paloiksi ja lisää pastan sekaan. Lisää lopuksi vielä rucola ja mausta suolalla ja pippurilla oman maun mukaan. Yrttitahna antaa tällaiselle pastasalaatille aivan uudenlaisen maun. Tahna ei ole ollenkaan niin rasvainen kuin esimerkiksi pesto ja se tuo raikasta uutta makua muuten tuttuun reseptiin. 

Aktiivisessa käytössä meillä on menneellä viikolla ollut myös valkosipulitahna jota olen sujauttanut erilaisiin kastikkeisiin ja keittopohjiin. Tahna tuoreesta oreganosta sopii taas esimerkiksi vallan mainiosti kotitekoisen pitsan päälle. Nam. Suosittelen näitä yrttitahnoja kaikille jotka eivät ole valmiita joustamaan mausta, mutta joutuu kiireen kesken turvautumaan luoviin ratkaisuihin. Santa Marian maustetahnat löydät hyvin varustelluista ruokakaupoista.

Oletko sinä jo testannut Santa Marian uusia yrttitahnoja?

-Såfin

/Yhteistyössä Santa Marian kanssa - tuotteet saatu/

2017/10/18

Valokarnevaalit

Terkkuja valokarnevaaleilta. Meidän syksy on taas kerran vähän valoisampi Linnanmäellä järjestettävien valokarnevaalien takia jossa kävimme viettämässä iltaa toissapäivänä yhdessä ystäviemme kanssa. Toppatakkeihin pukeutunut väki valuu pikkuhiljaa paikalle työpäivän jälkeen ihailemaan valoja ja nauttimaan tunnelmasta. Auringon laskeutuessa horosontin taakse huvipuistoalueen laitteiden valaisu pääsee valloilleen ja pienet lapset ihailevat värikkäitä huvipuistovieraita kieputtavia laitteita. Ihmistungoksessa vallitsee hyvä fiilis ja pikkuväki hoputtaa vanhempiaan kiirehtimään seuraavaan laitteeseen. Suuren maailmanpyörän jono on pitkä mutta silti se on täynnä hymyileviä ihmisiä. Kojuista voi ostaa vilkkuvia valohattaroita ja valohyrriä. Huvipuiston syrjäisille laitamille on asettunut lauma hyvin varusteltuja valokuuvaajia jalustojen ja suurten kameroidensa kanssa. Heitäkin hymyillyttää ja ehkä hieman jännittää - tällaisia valokuvaustilaisuuksia ei ilmaannu monta kertaa vuodessa..


Minä roikotan järkkärikameraa kaulassa kun juoksen paikasta toiseen lasten perässä. Välillä nostan katseeni ja yritän painaa nämä kauniit maisemat ja auringonlaskun mieleeni synkempiä syyspäiviä piristämään. Kovin montaa valokuvaustilaisuutta en saa, mutta tärkein onkin viettää yhteistä aikaa. Meidän esikoisen kädessä komeilee ensimmäistä kertaa koskaan huvipuiston ranneke ja hän haluaa hyödyntää tilaisuutta käymällä mahdollisimman monessa laitteessa yhdessä kaverinsa kanssa. Myös meidän isi-ihmisen tasapainohermoja koetellaan nyt laitteissa jossa pienet tyypit vielä tarvitsevat huoltajan mukaansa. Illan alussa syödyt pitsat ovat pian kulutettu ja lapsikatraasta alkaa kuin pieniltä linnunpoikasilta kuulua nälän ääniä. Välipalakeksillä saamme ostettua itsellemme hieman lisäaikaa valojen ymäröimässä hetkessä.

Suureen vanhaan vesisäiliöön ja sen läheisyyteen on koottu valotaidetta karnevaaleja varten. Puut alueella on niin ikään valaistuja värikkäillä valoilla. Hehkulamppujen alle on kokoontunut lauma kikattavia nuoria. Syy heidän iloon selviää pian: he seisovat romanttisesti valaistussa kohdassa joka on nimetty pusukäytäväksi. Pian tämän jälkeen lapset esittävät viimeisen toiveensa tälle illalle. He haluavat käydä pyörimässä teekupeissa vielä kerran. Vaikka kello lähenee yhdeksää hellymme heidän toiveelle. Käytämme viimeiset laitelippumme ja suuntaamme autoille. Hetken päästä meidän pienokaisia valaisee enää oman huoneen yövalot ja Linnanmäellä nähdyt kauniin värikkäät valot ovat muisto vain.

Oletko sinä vieraillut valokarnevaaleilla?

-Såfin

PS. valokarnevaalit ovat tänä vuonna 12.10-22.10 joten vielä kerkeää paikalle.. :)

2017/10/17

Octoberfest juhlat

Kerroin jo aiemmin siitä mitä kaikkea minä odotan tältä syksyltä. Yksi ehdoton kohokohta meidän syksyssä olivat jo pitkään suunnitteilla olleet Octoberfest-juhlat jotka järjestimme meidän luona viime lauantaina. Harvoin pääsemme viettämään aikaa ystäväporukan kanssa ilman lapsia.  Octorberfestejä oli hurjan hauska järjestää. Ruokailun suunnittelu oli tosi helppo sillä pitäähän tällaisissa juhlissa olla tarjolla makkaraa ja hapankaalia. Hih. Alkuun olimme nostaneet esille pretzel-rinkelit ja tehneet siihen kaveriksi juustoisen dipin. Ruokajuomana toimi tietenkin erilaiset saksalaiset erikoisoluet juotuna suurista kahvallisista lasituopeista. Makkaran kaveriksi olin tehnyt muutamia erilaisia salaatteja ja paistanut puolukka-piimäleipää. Jälkiruuaksi maistui omena-kaurapaistos vaniljakastikkeen kanssa. Kaijuittimista soi illan aikana hauskat saksalaiset octoberfest-aiheiset rallatukset ja meillä oli tunnelma katossa jo heti alkumetreiltä asti..

Erityisen iloinen olin siitä miten hienoihin asuihin meidän vieraat olivat pukeutuneet ilman, että olimme puhuneet pukeutumisesta etukäteen. Joukostamme löytyi jopa yksi nahkainen asu joka oli peräisin oikeista octoberfesteistä Saksassa. Vierailla oli myös viiksiä, hattuja, polvisukkia ja hauskoja röyhelöpaitoja. Juttelimme kaikesta maan ja taivaan välillä ja skoolasimme monta kertaa elämälle. PROST! Vaikka se ei niinkään kuulu Saksalaiseen perinteeseen miespuoliset vieraat myös saunoivat, sillä eihän ole juhlat eikä mitkään jos ei pääse saunaan. Heh. Rennoissa meiningeissä istuimme iltaa myöhään pikkutunneille asti. Meillä oli superhauskaa ja mielellään voisi viettää octorberfestejä toistekin. Kiitos juhlaväelle aivan mahtavan kivasta illasta!

Oletko sinä käynyt octoberfest-juhlissa?

-Såfin

2017/10/16

Meidän raksalla

En ole kirjoittanut meidän rakennusprojektin etenemisestä pitkään aikaan. Se ei suinkaan johdu siitä etteikö siellä olisi tapahtunut mitään. Meidän rakennustyömaalla on päin vastoin viimeisten viikkojen aikana tapahtunut aivan hurjasti. Talossa on tiettyinä päivinä ollut aivan ruuhkaksi asti työmiehiä: toiset puuhamassa katon parissa, toiset tekemässä maatöitä ja kolmannet työstämässä vesiputkia. Koordinoimista ja meidän isi-ihmisen työpanosta on viimeisten viikkojen aikana tarvittu melkein joka ilta. Olemme myös joutuneet turvautumaan Vaarin apuun joka monena sateisena aamuna on ollut tontillamme päivystämässä tavaratoimituksia tai ohjaamassa työmiehiä samalla kun meidän isi-ihminen on omissa päivätöissä. Talon rakentaminen ei ole mikään ihan pikku-proggis. Siihen vaaditaan pitkää pinnaa, loputon määrä työtunteja ja monen henkilön sitoutumista. Ei myöskään pidä unohtaa miten suuri työpanos kaatuu sen toisen aikuisen niskaan joka pyörittää perheen tavallista arkea käytännössä yksin. Onneksi meillä on myös siinä isovanhempien tuki.

Meidän raksalla on viimeisten viikkojen aikana työstetty kattoa, vedetty vesiputkia, tehty maatöitä valettu lattioita, tehty portaita ja sama meno jatkuu edelleen seuraavien viikkojen aikana. Reilun viikon päästä meidän ikkunat saapuu ja saamme pian sen jälkeen jo ryhtyä sisähommiin. Sitä hetkeä odotamme paljon. Meidän sisäseinäthän ovat jo käytännössä valmiit sillä kivitalon elementit tulivat täysin valmiina eristettynä ja pintaa vaille valmiina, eli pääsemme sisähommien kanssa vähän helpommalla. Mutta.. onhan tuossa silti vielä työsarkaa. Heh.

Meidän pojat olisivat jo muuttamassa uuteen taloon ja siitä he muistuttavat meitä kun ajamme tontin ohi joka päivä eskariin mentäessä. He suunnittelevat jo miten he pakkaavat kaikki lelut ja miettivät mihin huoneeseen mitkäkin tavarat laitetaan. Meidän 6-vuotias toivoo viidakkoteemaa huoneensa sisustukseen kun taas meidän 3-vuotias haluaa ralliradan. Hahaa.. Onneksi meillä on vielä hetki aikaa neuvotella sisustamisesta sillä muutamme vasta kevään kynnyksellä. Tänään meidän perheen kuopus totesi, että: "isi ei voi rakentaa meidän kanssa legoilla koska hänen pitää rakentaa oikeaa taloa, muuten meidän uusi talo ei valmistu". Nauroimme yhdessä hänen toteamukselle. Onneksi tämä on vain ohimenevä vaihe ja olemme päättäneet antaa kaikkemme jotta talomme valmistuisi. Yhdessä me tästä selviämme. 

Tällaista meillä nyt puuhaillaan - mitä sinulle kuuluu?

-Såfin

2017/10/13

Outo toistuva herääminen keskellä yötä

Olen aiemmin kertonut teille siitä miten etenkin lasten ollessa pieniä kärsin suurista uniongelmista. Jossain vaiheessa kutsuin jopa itseäni univammaiseksi. Tänä syksynä olen kuitenkin kärsinyt hieman oudosta univaivasta jota en osaa selittää millään järkevällä syyllä. Nimittäin herään joka yö tarkalleen kello 4:50. Säpsähdän hereille aivan kuin jossain lähelläni olisi kuulunut äkillinen kova ääni. Kun olen yrittänyt tutkia heräämiseni syitä en keksi mitään mikä olisi voinut herättää minut. Lehtiä meidän kotiin ei toimiteta, joka voisi selittää kolahduksen esimerkiksi postiluukulla. Kodissamme on tuohon aikaan hiljaista, valot ovat sammutettuina ja kaikki asiat ovat juuri niin kuin ne olivat kun menin nukkumaan. Todella kummallista. Normaalisti en olisi kovin yllättynyt tällaisista heräämisistä mutta nyt tätä on jatkunut kohta kuukauden..

(Kuvan otin kun olimme tutkimassa graffiteja Hiedanrannassa Tampereella)

Herään siis joka yö kymmentä vaille viisi ja yritän kuunnella ja miettiä mikä minut herätti. Pyörin hereillä ehkä 20 minuuttia jonka jälkeen nukahdan uudestaan, sillä olen vielä tähän aikaan yöstä vähintäänkin sanottuna uninen. Herääminen ei siis millään voi johtua siitä, että olisin nukkunut jo riittävästi. Olen pohtinut johtuisikohan herääminen ohi ajavasta autosta vaikka tie on melko kaukana meidän makuuhuoneista. Tai voisiko herääminen johtua siitä, että jossain naapuritaloissa soi herätyskello juuri tuohon aikaan ja jotenkin kummallisesti kuulisin nämä äänet seinien ja välissä olevien pihojen läpi. Asumme siis erillistalossa joten tämäkin selitys tuntuisi oudolta. Äh. Olen aivan ymmälläni tästä koko jutusta. Olen jopa pohtinut laittavani herätyskellon soimaan kello 4.45 jotta voisin kuunnella onko ympäristössäni tosiaankin jokin ääni joka minut herättää vai olenko vain onnistunut ajastamaan sisäisen kelloni herättämään minut täsmälleen samaan aikaan joka yö. Siinä tapauksessa voisin kyllä miettiä tämän taidon kirjaamista ansioluettelooni. Heh..

Onko sinulla kokemuksia tällaisesta oudosta toistuvasta heräämisestä?

-Såfin

2017/10/12

Lasten suusta

Minulla on aina tapana tietyin väliajoin julkaista hassuja juttuja lasten suusta joita olen kerännyt muistiin tietyltä ajanjaksolta. Aika usein käy niin, että ne hassut jutut unohtuvat pian kaikessa kiireessä ja siksi yritän parhaani mukaan aina kirjata niitä tänne luonnoksiin. Ne jutut joille olemme nauraneet kyyneleet silmissä ovat tietenkin ne jotka parhaiten jää mieleen. Tässä muutama muistiinpano viime ajoilta:

Olimme juuri laittautumassa häitä varten ja pojat kysyivät saisivatko he myös hieman hiuslakkaa tukkaan. Suihkaisin pikaisesti lakkaa kummankin pojan päähän ja he haistelivat ylpeinä toistensa tukkia. Sitten meidän vanhempi sankari tokaisee veljelleen "Sinä tuoksut siltä, että olisit tosi rikas" - eli pankkitilivajeen voi ilmeisesti korjata hiuslakalla?! Hahaa..

Meidän 6-vuotias juoksee minun luokse paniikissa ja kertoo, että meillä on tulipalo. Hätäännyin tietenkin itse ja pyysin häntä äkkiä näyttämään missä palaa. Hän ohjasi minut kylpyhuoneeseen. Siellä hän osoitti pyykkikonetta. Katsoimme toisiamme ja purskahdimme nauruun. Kerroin, että kone piippaa aina silloin kun se on valmis. Nauroimme kyyneleet silmissä meidän laantuneelle paniikille. (Selvisi siinä samalla, että hänellä oli ollut palohälyytysharjoitus aiemmin viikolla eskarissa)

Meidän 3-vuotias kysyi minulta yksi päivä: Mistä tietää, että nyt on syksy?
Minä: Silloin tietää, että on syksy kun lehdet muuttuvat värikkäiksi ja tippuvat puista.
Hän: Okei, ja kun koko puu kaatuu niin sitten on talvi?

Meidän 6-vuotias kertoo pikkuveljelleen: "Sitten minä vaan yksi päivä olin siellä sairaalassa katsomassa äitin hameen alle ja sieltä sinä sitten tulit ja sanoin sinulle: moi!"

Hauskaa torstaita kaikille!

-Såfin

2017/10/11

Testissä Helsingin Tropicario

Olen pitkään jo halunnut vierailla Helsingin Tropicariossa. Se sijaitsee ihan työpaikkani vieressä ja on muistuttanut olemassaolostaan aina kun ajan siitä ohi aamuisin. Silti en vielä tähän päivään mennessä ole saanut aikaiseksi vierailla siellä lasten kanssa. Nyt viikonloppuna kun meidän isi-ihminen hääräsi meidän rakennustyömaalla pyörittelin mielessäni kaikenlaisia erilaisia ohjelmanumeroita minulle ja pikkupojille. Sitten keksin sen; menisimme katsomaan liskoja ja muita eksoottisia eläimiä Tropicarioon. Lapsethan ovat todella kiinnostuneita kaikenlaisista liskoista ja sen innostuksen sain nähdä toissaviikolla kun olimme tuttavaperheen luona ihailemassa heidän Mollis-nimistä liskoa. Siksi tuntui sopivalta jatkaa tätä teemaa ja suuntasimme automme kohti Valillaa. Lapset papattivat innoissaan takapenkillä ja kertoivat odotuksistaan. Minä nautiskelin innostuneista pikkuäänistä ja siinä samassa sumussa meinasin ajaa toisen auton perään joka äkkijarrutti meidän edessä. Autossani on onneksi hälytysääni joka varoittaa kun jokin esine tulee liian lähelle ja sen ansiosta äkkijarrutin ja autoni pysähtyi juuri 2 sentin päähän edessä olevasta autosta. Huh. Onneksi ei käynyt mitään ja pääsimme lopulta turvallisesti perille Tropicarioon..

Tropicario sijaitsee siis Sturenkadulla suuren rakennuksen kellaritiloissa. Paikka oli täynnä terraarioita joissa oli käärmeitä, alligaattoreita, kilpikonnia ja liskoja. Aivan mahtavia eläimiä - sellaisia joita normaalisti pääsee ihailemaan näin läheltä vain telkkariruudun kautta. Monet käärmeistä olivat yllättävän liikkuvaisia ja minusta tuntui siltä, että jotkun yksilöt jopa katselivat meitä aivan kuin olisimme kelvanneet ruuaksi. Hahaa.. Suurimmat käärmeet olivat aivan valtavan kokoisia ja olisivat ihan varmasti voineet syödä ihmisiä. Toiset käärmeet taas olivat myrkyllisiä ja hauskanvärisiä. Ihmettelimme käärmeiden lisäksi hurjien mustien varaanien kylpemistä ja käärmemäistä kieltä ja toisaalta myös alligaattoreiden tuimaa katsetta. Jaiks.

Tropicariossa on nimensä mukaisesti aika lämmin ja kostea ilma, joten kannattaa ripustaa takki eteisen naulakkoon. Paikka soveltuu melko pienille lapsille ja eläinten ihailemiseen riittää n. tunti - eli juuri passeli pienille alle kouluikäsille lapsille. Tropicariossa oli myös pieni kahvila, mutta suosittelen omien eväiden tuomista sillä niiden syömiseen on varattu hyvin tilaa ja kahvilasta sai pääosin makeaa syömistä. Olin kaikin puolin positiivisesti yllättynyt tästä paikasta. 

Meidän poppoo suosittelee Tropicariossa vierailemista!

-Såfin

PS. Poopuan koruarvonnan voitti tällä kertaa Kommammaa-blogin Hanna kommentillaan: "Ihania! Minttu-valko-musta imetyskoru olisi minun valintani :)" Onneksi olkoon, olen sinuun yhteydessä!

2017/10/10

Elämäni aakkoset

Näin kesällä "elämäni aakkoset"-kirjoituksen Loving White Style-blogissa ja tiesin heti, että minun oli kirjoitettava samanlainen lista. Lista niistä asioista jotka vaikuttavat minun elämään ja ovat minulle tärkeäitä. Tässä se siis tulee - elämäni aakkoset:

Aamut ovat ihan parhaita silloin kun saa viihtyä pitkään pyjamassa ja juoda aamukahvia rauhassa. Kaikilla on omat puuhat eikä ole kiire mihinkään. Jep, olen ehdottomasti aamuihminen. 



Blogi. Olen aivan hurahtanut bloggaamiseen. Tykkään bloggaamisesta monesta syystä mutta suurin on ehdottomasti se, että blogimaailma on jatkuvasti muuttuva ja tämän harrastuksen parissa oppii aina uusia juttuja. Lisäksi olen tämän harrastuksen kautta oppinut tuntemaan aivan mahtavia tyyppejä.

Cokis Zero. Jos haluan herkutella iltaisin niin valintani on melkein aina Cokis Zero. Tiedän, että tällaisia tuotteita ei pitäisi juoda, mutta kaikilla pitää saada olla omat syntinsä - eikö vain? PS. Teki mieli kirjoittaa "Champagne" tähän kohtaan, mutta en kehdannut. Heh. 

Dior. Minun meikkipussista löytää pääosin Dior-merkkisiä meikkejä. Muistan jo nuorena kun opiskelijana päätin käyttää viimeiset rahani Diorin ripsiväriin. Tämä rakkaussuhde on siis kestänyt jo pitkään. 

Elämä. Rakastan elämää. Mietin joka päivä mitä haluan saada aikaiseksi jotta olisin iloinen ja tyytyväinen päivän sisältöön. Minusta on tärkeää muistaa elää joka päivä, enkä haluaisi heittää yhtään päivää hukkaan. Kolikolla on myös kääntöpuoli, minun on vaikea rauhoittua ja vain olla. 

F-luku. Vähän nörttikieltä tähän väliin. Tämä termi liittyy valokuvaukseen ja syvyysterävyys suhteeseen. Olen ehdottomasti hurahtanut valokuvaamiseen. Eniten tykkään ihmisten valokuvaamisesta, mutta yritän kovasti myös oppia enemmän maisemakuvauksesta.

Google. Elän googlen kautta. Ei kulu päivääkään etten kirjoittaisi googleen mitä oudoimpia kysymyksiä. Google on myös sanakirjani, mielipiteiden antaja ja paljon lisää.

Hurahtaminen. Olen ehdottomasti ihminen joka innostuu uusista asioista ja etsin jatkuvasti uusia juttuja johon voisi hurahtaa. Olen ehkä jopa hurahtanut hurahtamiseen (voiko niin sanoa? Heh)

Inkivääri. Inkivääri on minusta hyvä flunssan torjuja ja rakastan myös sen makua. Kun syön sushia syön varmaan yhtä paljon (tai enemmän) inkivääriä kuin sushia.

Joulu. Iik. kohta joulu on täällä. Hihii. Suunnittelen joulua monta kuukautta ja joululahjoja ostan pitkin vuotta. Jouluna on aivan parasta askarrella ja leipoa pipareita yhdessä lasten kanssa. Yhdessäolo yhdistettynä herkutteluun. Ei voi mennä pieleen. 

Korianteri. Meidän isi-ihminen aina nauraa minulle ja korianterihullutukselle. Syön 1-2 korianteriruukullista viikossa. Minusta korianteri sopii ihan kaiken kanssa. Leivän päälle, keittoon, pastan päälle tai ihan vain sellaisenaan. Muut perheenjäsenet eivät jaa kanssani tätä rakkaussuhdetta.

Lapset. On sanomattakin selvää että ihanat lapseni löytyvät tältä listalta. En osaisi edes kuvitella elämääni ilman heitä. 

Mökki. Kesällä ihan parasta puuha on mökkeily. Meillä on käytännössä kaksi mökkiä: toinen on Tampereella jossa vietämme enemmän aikaa ja toinen Turun saaristossa. Nämä ovat ainoita paikkoja jossa oikeasti osaan rentoutua. 

Nuoruus. Muutama vuosi sitten koin aikamoisen ikäkriisin kun täytin 30. Sen jälkeen olen pikkuhiljaa oppinut ymmärtämään, ettei nuoruutta enää saa takaisin vaikka kuinka yrittäisi. Nauran usein omalle vanhenemiselle mutta totuus on se, etten edelleenkään haluaisi hyväksyä lisävuosia joita tuntuu kertyvän aivan liian nopeasti.

Onni. Minä priorisoin onnellisuuden yli kaiken muun. Oikeastaan millään muulla ei pitäisi olla merkitystä kuin sillä, että kaikki olisivat onnellisia. Tällä hetkellä olen super-onnellinen sillä elämästäni ei puutu mikään.

Projektit. Olen projekti-ihminen. Ilman käynnissä olevia projekteja en ole onnellinen. Minulle on myös tärkeää, että aloittamillani asioilla on selkeä alku ja selkeä loppu ja tietty päämäärä. Tämä näkyy esimerkiksi omassa työskentelytavassani. Tällä hetkellä myös henkilökohtaisessa elämässäni on käynnissä erittäin tärkeä projekti kun toteutamme pitkäaikaista yhteistä haavetta rakennusprojektin muodossa.

Q-park. Thank god for Q-park. En siis osaa taskuparkkeerata ollenkaan. Siksi minulle on elintärkeää, että kaupungissa on riittävästi pysäköintitilaa. Vien aina auton parkkihalliin vaikka tiedän sen olevan kallista. (Kalliimpaa olisi auton/autojen naarmuttaminen taskuparkkeeratessa. Heh..)

Ruoka. Minulla on viha-rakkaussuhde ruokaan. Tykkään siitä aivan liikaa ja välillä minun on vaikeaa pysytellä siitä erossa vaikka pitäisi. Jokaista kohokohtaa elämässä pitää minusta juhlistaa ruualla. 

Sali. Käyn monta kertaa viikossa kuntosalilla. Minusta on terapeuttista treenata yksin ja lemppariaika tällaiselle liikkumiselle on minusta aamulla ennen työpäivää.

Torkut. Rakastan päiväunia. Täydelliset päiväunet ovat noin 1,5 tunnin mittaiset. Tykkään viikonloppuisin nukkua päiväunia meidän 3-vuotiaan vieressä. Se on aivan parhautta. 

Untuvapeitto. Talvisin rakastan untuvapeittoani. Kun huone muuten on viileä on ihana käpertyä valtavan paksun untuvapeiton alle. Kesäisin käytän usein taas pelkkää pussilakanaa.

Vesi. Vedessä on jotain ihanan rauhoittavaa. Meidän perheellä on vene jolla käymme vesillä ja retkillä saaristossa. Joka kesä meillä on ollut tapana tehdä ainakin yksi pidempi venereissu jonka aikana myös asumme veneessämme. Minusta on ihanaa keinua aaltojen mukana keskellä avomerta ja asua muutamassa neliössä perheen kanssa. 

"X-files". Joskus minusta tuntuu siltä, että jotain odottamatonta ja suurta on tapahtumassa. Tämä on outo mutta samalla kutkuttavan jännittävä tunne joka antaa minun uskoa, että jotain tärkeää on pian tapahtumassa. (en siis viittaa mihinkään yliluonnollisiin asioihin. heh)

Yoga. Tykkään joogasta, vaikkakin tällä hetkellä täydellinen joogamuoto on vielä hakusessa. Käyn sen sijaan joka perjantai pilateksessa joka on joogamainen mutta samalla liikunnallinen treenitunti. Testasimme siskoni kanssa aiemmin syksyllä Hatha-jooga, mutta se taas oli liian rauhallinen meidän makuun. 

Zumba. Tämä on näiden aakkosten viimeinen kirjain. Minulle zumba oli pitkään rakas harrastus. Kävimme yhdessä siskojeni kanssa naureskelemassa ja tanssimassa zumba-tunneilla. Ihan parasta. 

Miltä sinun elämäsi aakkoset näyttäisi?

-Såfin

2017/10/09

Mietteitä Vallilan kaduilla

Mennyt viikonloppu on ollut sateisin miesmuistiin. Sade ei haittaa meidän perheen pikkuvekkuleita vaan ennemminkin meitä aikuisia. Kävellessä meidän pikkupoikien kanssa kaupungilla, sade on heistä jännittävää. Tässä yksi päivä otimme mukaamme sateenvarjon ja puristauduimme tiiviisti kaikki yhden varjon alle ja kävelimme Vallilan katuja yhdessä kikattaen. Yritimme myös kävelyllämme väistää suuria vesilätäköitä, siinä onnistumatta. Heh. Tulin siinä ajatelleeksi sitä miten hauskaa meillä nykyään on yhdessä pikkupoikien kanssa. Menneellä viikolla meidän isi-ihminen on viettänyt melkein kaiken vapaa-ajan meidän rakennusprojektin parissa ja minä taas olen ollut poikien kanssa kolmistaan. On hauskaa huomata miten paljon seuraa heillä on toisistaan ja oikeastaan he eivät ole minullekaan enää "huollettavia taaperoita" vaan he ovat kunnon hassuttelevia ohjelmanumeroiden järjestäjiä, viihdyttäjiä, show-miehiä ja keskustelukumppaneita - varsinainen parivaljakko. Jotenkin tuntuu siltä, että nämä tyypit olisivat olleet minun elämässä aina..

Pojat ovat keskenään.. kröhöm .. villejä. Heillä on mielipide kaikkeen ja löytävät aina jonkun syyn juosta paikasta toiseen. Leikkimielisestä painimisesta he tykkäävät kummatkin ja viimeksi sain hieman hävetä heidän järjestämää ohjelmanumeroa kesken Tropicaarion lattiaa. Kun olemme kolmistaan meillä myös tapellaan suunvuorosta (joo, ihan oikeasti). Etenkin meidän nuorin on tällä hetkellä niin kova juttumies, ettei muut meinaa saada sanaa väliin kun tarinat vaihtuvat kilpa-autoista suuriin vihaisiin monstereihin. Lapset ovat myös luonteeltaan avuliaita, etenkin kun ovat minun kanssa kolmistaan. Kantavat omat lautaset keittiöön, poimivat omat likavaatteensa pois lattialta ja siivoavat huoneensa. Sopivan avuliaita kun sitä tarvitaan mutta silti sopivan villejä.

Kaiken kaikkeaan minusta tuntuu jotenkin oudolta, että tulen niin hyvin toimeen meidän pikkupoikien kanssa. Tavallaan typerää sanoa näin koska tottakai minun kuuluisikin viihtyä heidän seurassa, ovathan he omia lapsiani - en vaan koskaan uskaltanut toivoa, että meillä olisi näin hauskaa yhdessä! 

-Såfin

2017/10/08

Kuvapläjäys syksyisestä keskuspuistosta

Me olimme hetki sitten meidän läheisen ystäväperheen kanssa pyöräilyretkellä keskuspuistossa. Tai siis, noh lapset pyöräili ja me aikuiset liikuimme kävellen. Minua oikein harmittaa, etten ole tajunnut miten aivan uber-hieno paikka Helsingin keskuspuisto on. Olemme käyneet muutamaan otteeseen kävelyllä ihan puiston laidalla, mutta keskuspuiston ihana tunnelma, sen pimeät tiheät metsät ja kauniit yksityiskohdat on kyllä jäänyt kokematta vaikka asumme ihan muutaman kilometrin päässä. Olimme pakanneet eväitä mukaamme ja otimme kunnianhimoisen tavoitteen kävellä puiston halki sen toiselle puolelle ja syödä eväämme siellä. Matkallamme metsän halki pysähdyimme usein ihailemaan metsän salaisuuksia. Yksi maaginen paikka jäi minulla erityisesti mieleen. Hieman polun vieressä suurinpiirtein metsän pimeimmässä kohdassa oli syvänne johon oli vuosien varrella kaatunut puita. Ajansaatossa nämä puut olivat sammaloituneet ja puunrunkojen päällä oli alkanut kasvamaan sieniä. Aluetta ympäröi pimeys ja synkkyys, mutta tähän yhteen kohtaan puiden latvat antoivat tilaa muutamalle hassulle valonsäteelle. Yritin tallentaa tämän yhden kohdan tunnelmaa (Kuva 4). Jos metsänpeikkoja ja muita maagisia olentoja on olemassa, lyön vetoa että ne asuvat täällä..

Matkan varrella pojat kiipesivät mm. puuhuun (toinen pojista enemmän innoissan kuin toinen). Puihin kiipeäminen on minusta tärkeä taito jota minä en koskaan ole kunnolla uskaltanut oppia. Löysimme myös hiekkapolulta paljon kuolleita koppakuoriaisia, kauniita aukeita maisemia ja hauskoja jyrkkiä mäkiä joita pitkin sai polkupyörillä kiihdytettyä aivan hurjan kovat vauhdit. Pääsimme kuin pääsimmekin puiston toiselle laidalle Vantaan Kaivokselaan syömään eväitä ja haimme vielä kahvit vieressä sijaitsevasta kahvilasta. Kahvila oli juuri sulkeutumassa ja ystävällinen kahvilanpitäjä lahjoitti meille päivän myymättä jääneet vastapaistetut munkit jonka avulla saimme vielä lahjottua lapset jaksamaan koko pitkän matkan takaisin autoille. Kiitos vaan! Meillä oli kerrassaan upea retki ja saimme nauttia aivan henkeä salpaavista värikäistä syysmaisemista. Suosittelemme ehdottomasti keskuspuistoretkeä kaikille joilla siihen on mahdollisuus!

Onko Helsingin keskuspuisto sinulle tuttua aluetta?

-Såfin