2017/06/01

Kulkeeko empaattisuus ja arkaluonteisuus käsi kädessä?

Minusta tuntuu, että meidän 3-vuotias on hetkessä kasvanut todella paljon. Ei niinkään niitä virallisia senttimetrejä mutta sosialisesti. Muutama kuukausi sitten hän tyytyi leikkimään autoilla ja kysyi korkeintaan moottorin osien nimiä tai auton merkkiä. Hän kommunikoi kyllä, mutta taaperomaisesti. Sitten yhtenä päivänä kommunikointi muuttui. Hän kysyi minulta ruokapöydässä mikäli tykkäsin ruuasta tänään. Hän avasi keskustelun mielipiteistä. Aika iso juttu minusta. Hän alkoi sosialisoimaan ja yritti saada muita mukaan hänen johtamaan keskusteluun. Sitten hän alkoi yhtäkkiä ihmettelemään maailmaa uusin silmin. Alkoi huomioimaan muiden tunteita aivan toisella tavalla. Hän kysyi missä olemme kaikki päivät kun hän on hoidossa. Hän kysyi myös onko meidän mielestä kivaa mennä töihin ja kysyy miksi me emme itke kun eroamme hänestä aamuisin päivähoidon ovella. Hän on selkeästi miettinyt asioita astetta pidemmälle. Enää ei riitä pelkkä vastaus "no siksi"tai "koska äiti sanoo"..

Hänestä on samalla yhtäkkiä tullut myös takertuvaisempi ja arkaluontoisempi. Hän ymmärtää nyt, että me emme aina välttämättä ole hänen vieressä ja, että ajatuksemme väistämättä joskus on jossain muualla kuin meidän lapsissa. Hän arkailee yksinolemista tai hoitoon jäämistä aiempaa enemmän. Hän miettii maailman vaaroja uusin silmin. Pelkää vieraita vähän enemmän kuin aiemmin ja istuu mielellään vähän pidempään sylissä kun olemme paikassa jossa on paljon ihmisiä. Koska hän YMMÄRTÄÄ, että hän saattaisi kadottaa meidät. Vaikka olen jälleen saanut pitää omaa lastani ehkä hieman ekstra-paljon sylissä olen silti iloinen tästä harppauksesta. Huomaan nyt miten hänessä korostuu empaattisuus ja miten hänestä on tullut huomaavainen muita ihmisia kohtaan. Hän tuo leluja muille pienemmille ystävilleen ja jakaa tyynynsä illalla minun kanssa jotta minun olisi mukavampi lukea iltasatua hänelle. Hänestä on tärkeää, että kaikilla on hyvä olla. Samalla kun yritän opettaa hänelle miten maailman vaarojen kanssa voi oppia elämään toivon todella, että tämä empaattisuus luonteenpiirteenä pysyy hänessä vielä vanhempana. On voimavara ymmärtää ja myötäelää toisen ihmisen tunteita.

Rakas pieni viisas poikani!

-Såfin

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti