2018/02/23

Top 8 kasvisruokaa lapsiperheessä

Kasvisruoka on pop, ainakin meidän perheessä. Muutama vuosi sitten otimme projektiksi syödä enemmän kasvispainotteista ruokaa kotona. Ei siksi, että olisimme poistamassa lihaa ruokavaliostamme vaan siksi, että lapset oppisivat syömään myös kasvisruokia. Halusin, että lapset kokevat kasvisruuat yhtä luonteviksi kuin liharuuat. Niinpä päätimme alkuun, että meillä olisi vähintään yksi kasvisruokapäivä viikossa. Alkuun koko kokeilu tuntui tökkivän. Emme löytäneet niitä lasten mielestä hyviä ruokia. Näin vuosien jälkeen meidän ruokalistalle on kuitenkin vakiintunut muutama suosikki joka uppoaa koko perheelle. Ajattelin jakaa tämän listan teidän kanssa.

1. Sosekeitot. (Bataatti-chili / Kesäkurpitsa-Palsternakka / Kukkakaali - Kesäkurpitsa / Tomaatti - Sipuli) Lasten mielestä kaikki kasvikset uppoavat soseen muodossa. Kuullotan sipulin ja osan kasviksista ensin pannulla. Tämän jälkeen lisään vedet ja keitän kasvikset kasvisliemessä. Soseutan kasvisten kypsyttyä. Joskus kaadan sekaan ruokakermaa. Kaveriksi lisäämme usein raejuustoa, pähkinöitä ja tuoreita yrttejä.

2. Paprika-Sipuli-feta-munakoiso pizza. Tämäkin on oiva ruokalaji jonka avulla lapset syövät melkein mitä vain kasviksia. Vähän riippuen jääkaapin tilanteesta myös pizzan päälle voi laittaa makunsa mukaisesti monenlaisia kasviksia. Tuo yllämainittu combo on hyväksi todettu.

3. Tomaatti-avocado pasta. Oikeastaan pasta kaikissa muodoissa toimii usein meidän lapsille. Kiva combo jota viimeksi koitimme oli pestossa pyöräytetty pastaa jonka päälle pilkoimme tuoretta tomaattia, avocadoa ja fetaa. Lisäksi ripottelimme lopuksi päälle cashew-pähkinöitä.

4. Riisipuuro (LOL). Oikeasti lapsemme rakastavat riisipuuroa. Jos kysymme mitä he haluaisi syödä niin on hyvin mahdollista, että saamme toiveeksi riisipuuron. Itseasiassa tänäänkin syövät toiveesta riisipuuroa mummolassa.

5. Härkismakaroonilaatikko. Jaoinkin joskus aikoinaan teille meidän positiivisen kokemuksen härkiksen käyttämisestä. Meidän lapset eivät edes huomannut että meidän makaroonilaatikko ei sisältänyt lihaa kun korvasimme sen tällä vähän uudemmalla tuttavuudella, härkiksellä.

6. Itsetehdyt pinaatti-/porkkanaletut. Meillä harvemmin tehdään porkkanalettuja kotona isi-ihmisen allergian takia, mutta itsetehdyt pinaattiletut ovat todella hyvä. Teemme yleensä myös syksyisin omista puolukoista hilloa joka toimii lettujen kaverina tosi hyvin.

7. Kasvispyörykät. Kasvispyörykät on meillä vielä hieman työn alla. Olen kokeillut erilaisia reseptejä (mutta oma suosikki on vielä löytämättä). Lapsille kuitenkin uppoaa kaikki pyöressä muodossa oleva ruoka jonka saa dipata ketsuppiin tai muuhun kastikkeeseen. Heh.

8. Kasviscurryt (Bataatilla, kurpitsalla yms.) Itse olen juuri nyt innostunut kaikenlaisista mausteisista ruuista. Ihania kasviscurry-paistoksia saa mm. kun käyttää pääraaka-aineena esimerkiksi bataattia ja kurpitsaa tai jotain muuta makeahkoa kasvista tai juuresta. Ihan parasta riisin kaverina ja lapset tykkäävät.

Onko sinulla vinkkejä kasvisruokiin jotka uppoaa lapsille? Kaikki kokemukset ja ehdotukset otetaan vastaan!

-Såfin

2018/02/22

Ajatuksia siitä miksi vanhemmuus on pelottavaa

Vanhemmuus on pelottavaa monessa mielessä. Siitä ei vain kovin usein puhuta ääneen. Jokainen vanhempi kohtaa esikoisensa kanssa monia uusia tilanteita joita ei koskaan ole kokenut ennen. Jokainen kokee lapsen ensimmäisen kuumeen, haavan, uhmakohtauksen, yöheräämisen, imettämisen, kävelemään opettamisen ja syöttämisen joskus ensimmäistä kertaa. Yhtälailla tilanne on sama kun lapsi kasvaa. Minä en vielä koskaan ole ollut 7-vuotiaan lapsen äiti, koululaisen äiti, en ole koskaan opettanut lastani tekemään läksyjä tai edes päästänyt kavereiden kesken valvomatta leikkimään pihalle. Jokainen asia pitää kokea ensimmäistä kertaa ja se on suorastaan sanottuna hemmetin pelottavaa. Minulla on vanhemmuudessa vielä paljon opittavaa. Teini-ikä, some-käyttäytymisen opettaminen, lapsen ensimmäinen rakkaus, sydänsäryt ja vaikka mitä muuta. Kaikki on vielä edessä. Vanhemmaksi kasvaa lapsen mukana..

Ajellessa minun omien vanhempien luokse viime viikolla puhuimme yhdessä lasten kanssa autossa tästä asiasta. Ei toki näillä sanoilla, mutta pohdimme sitä miten isolta asialta meidän esikoisen seuraava syntymäpäivä tuntuu myös minusta. Sanoin ääneen sen mitä ei ehkä omalle lapselle pitäisi sanoa. "Miten minä sitten osaan olla 7-vuotaan äiti, osaankohan?". Kerroin lapsille saman minkä tässä kirjoitin. Kun esikoisemme syntyi minulla ei ollut YHTÄÄN kokemusta äitiydestä. Ajatus oli meidän pojista huvittava. Että miten minä en osannut olla äiti, kun heidän silmissä olen aina ollut äiti. Sain hyvän kysymyksen meidän vanhemmalta pojalta. "Miten sinä äiti sitten tiesit miten meitä pitää lohduttaa?". Kerroin, että monia asioita tässä elämässä tekee intuitiosta ja jokainen toimii parhaan tietämyksensä mukaan. Niin kuin itse haluaisi tulla lohdutetuksi niin sitä lohduttaa myös omia lapsia. Sama keskustelu jatkui ja totesimme, että eihän meidän esikoinenkaan tiedä miten olla 7-vuotias. Koemme elämässä paljon asioita "ensimmäistä kertaa".

Juttua riitti pitkään, mutta esikoisemme oivalsi hienosti sen, että tässä tilanteessa olisi parasta konsultoida isovanhempia. He kun ovat itse olleet sekä 7-vuotiaita että 7-vuotiaan lapsen vanhempia. Heiltä varmaan löytyisi tarkemmat ohjeet tilanteeseen. Ajatus lohdutti myös tavallaan minua. Sukupolvien tuoma kokemus ja tuki onkin todella tärkeää. Yhtäkkiä myös itse tajusin miten en olekaan yksin tässä tilanteessa..

-Såfin

Arvonnan voittaja: Seinäristikon voittaja on nyt selvillä. Melkein 200 osallistujan kesken vedetty voittoarpa osui instagramin puolella jätettyyn kommenttiin. Voittaja on @annavinsta. Onneksi olkoon olen sinuun yhteydessä!

2018/02/21

Testissä: Angry Birds Activity Park

Viime viikonloppuna teimme lyhyen ajan sisään paljon jännittäviä juttuja kun vierailimme Lappeenrannassa Holiday Club Saimaa-kylpylässä pitkän viikonlopun merkeissä. Yksi asia jota meidän pojat olivat odottaneet kaikista eniten oli visiitti Saimaan Angry Birds Activity Park:iin joka sijaitsi hotellimme vieressä. Olimme luvanneet pikkupojille Angry Birds-henkisen seikkailun jos he olisivat kilttejä. Sinä aamuna meillä oli tietenkin kaksi pientä hyväkäytöksistä enkeliä hotelliaamiaisella jotka kantoivat reippaasti lautasensa ja puhuivat taukoamatta siitä mitä kaikkea he odottivat tulevalta päivältä. Pakkasimme reppuun vesipullot ja pojat saivat myös ottaa omat kukkaronsa mukaan pieniä ostoksia varten ja suuntasimme 100 metriä hotellista sijaitsevaan sisäaktiviteettipuistoon. Puuhaa ja tekemistä siellä oli kahdessa eri kerroksessa joista alempi oli enemmän perinteisen sisäleikkipuiston tapainen ja ylempi puolestaan oli täynnä erilaisia temppuilu- ja pelialueita. Tältä meidän meno näytti..

Meidän pojat olivat eniten innoissaan vaahtomerestä jonne pystyi hyppäämään oikeastaan missä asennossa vain. Parasta oli tietty se kun isi heitti poikia keskelle vaahtomerta. Toinen mieleenpainuva juttu oli liitorata jonka varrelle rakensimme pehmeistä palikoista koottuja esteitä joihin piti yrittää osua liidon aikana. Lapset kikattelivat samalla kun osuivat rakennelmiin. Myös muut lapset jäivät aina ihailemaan toistensa liitoja. Puistossa pystyi myös rauhoittumaan istahtamalla hetkeksi tyynyille Angry Birds elokuvan eteen.

Minusta oli kivaa, että puistossa oli hieman erilaisia juttuja kuin normaalissa sisäleikkipuistossa. Yhdessä tilassa oli laser-sokkelo jossa valosäteiden välistä piti pujotella koskematta niihin. Niin siistiä. Voin kertoa, etten ollut yhtä notkea kuin meidän pikkupojat olivat vaikka kovasti mielessäni näin kuinka kehoni liikkui notkeasti valosäteiden ohi. Jotenkin kummasti keho ei taipunutkaan niihin asentoihin mitä kuvittelin. Hahaa.. (eli ehkä kaikesta joogaamisesta ei ole ollut niin paljon hyötyä) Toisella puolella yläkertaa oli iso peli-alue isommille lapsille ja viihdyimme myös pitkän aikaa potkulautojen päällä rata-alueella. Vaikka meidän nelihenkiselle perheelle pääsylippujen hinta oli hieman yli 50 € niin sanoisin kyllä meidän vierailun olleen hintansa arvoinen. Huippuhauskaa oli!

Oletko sinä käynyt jossain Angry Birds aktiviteettipuistossa?

-Såfin

2018/02/20

Hymyillyttää juuri nyt

Viime päivinä hymy on ollut herkässä. En tiedä johtuuko hymyni eritysesti aurinkoisesta säästä vai jostain ihan muusta. Tiedän olevani kevätihminen ja saavani energiaa pitenevistä päivistä. Aurinko tekee ihmeitä. Olisin voinut vannoa, että yhtenä päivänä kuulin lintujen visertävän aivan niin kuin ne tekevät keväällä. Se oli ensimmäinen lupaus siitä, että tämä talvikausi pian on ohi. Istuessani autossa huomasin myös miten aurinko lämmitti lasin läpi. Moni tällainen pieni asia johtaa siihen, että on helppo olla iloinen. Ajattelin perinteitä kunnioittaen listata minun tämän hetkisiä iloisia asioita. Ehkä sinä löydät jonkun kohdan johon voit samaistua?

- Meidän uudessa talossa asennetaan tällä hetkellä ensimmäisiä kaappeja paikoilleen ja alamme pikkuhiljaa saamaan vihiä siitä, miten meidän tavarat tulee mahtumaan niiden sisälle. On myös jännää miten paikoillaan oleva kaappi tuo perspektiiviä siihen miten iso tai pieni tila oikeasti on.

- Onnistunut perheloma kylpylässä. Meillä oli superhauskaa yhdessä lasten kanssa Saimaan Holiday Clubin kylpylässä viime viikonloppuna. Koko meidän reissu saa minut hymyilemään ja sain taas pienen muistutuksen siitä miten ihana perhe meillä on. Meidän pikkupojatkin ovat niin mahtavaa matkaseuraa.

- Aikaisempi unirytmi. Meidän lomalla saimme kiinni aikaisemmasta unirytmistä kun me vanhemmat hakeuduimme unten maille samaan aikaan lasten kanssa. Olemme pari päivää onnistuneet menemään aiemmin nukkumaan myös kotona ja täytyy sanoa, että on ihanaa herätä rauhassa ennen herätyskelloa. Nautin tästä rytmistä juuri nyt sillä tiedän, että olemme jo pian takaisin normaalissa aikataulussamme.

- Valo. Ai että. Sanoinko jo V-A-L-O?! Meinaan oikein pakahtua onnesta kun katselen kaunista valossa kylpevää luontoa ja lumihankia. Tekisi mieli valokuvata kaikkea. Onneksi en aina kanna mukanani järkkäriäni, sillä muuten kovalevyni olisi jo täynnä. Hahaa..

- Hiihtoloma. Lapset viettävät tällä hetkellä lomaa eskarista ja päivähoidosta ja ovat isovanhempiensa kanssa. On kivaa, että lapset saavat puuhailla hieman erilaisten asioiden parissa ja aamuisin emme pakkaa niitä tavallisia tarhareppuja tai kiirehditä hoitopaikalle. Kiva rikkoa rutiineja.

- Sushibowlit. Olen aivan hurahtanut minun työpaikan vieressä sijaitsevan ravintolan Sushi-bowliin. Niin ihania makuyhdistelmiä ei ole kovin montaa: inkiväärissä marinoituja kurkkuja, edamame papuja, avocadoa ja pintaliekitettyä lohta. Namsk. (kts. kuva)

- Kivat tulevat blogi-yhteistyöt ilahduttavat minua juuri tällä hetkellä. Täällä blogin puolella on luvassa muutaman viikon sisään kivoja arvontoja, jänniä alekoodeja sekä uusia tuttavuuksia lastenvaatemerkkien muodossa.

- Retkiluistelu. Kerroin eilen omassa blogikirjoituksessa siitä miten olen hurahtanut luisteluun luonnonjäällä. Siis se jännitys, vauhti, ulkoilu ja yhdessäolo. Rakastuin.

- Ystävät. Olen viime päivinä ottanut yhteyttä ystäviimme jotka kenties ovat jääneet hieman vähemmälle huomiolle kun perheemme on raatanut  touhunnut rakennusprojektimme parissa. Se on typerää, että ystävyyssuhteet joutuu kärsimään kiireiden takia. Onneksi hyvät ystävät ymmärtävät.

- Päätös pidemmästä lomamatkasta. Juttelimme pitkään isi-ihmisen kanssa viime viikonloppuna ja löimme lukkoon matkakohteen ja ajankohdan perhelomallemme. Tulemme loppuvuodesta tekemään pidemmän lomamatkan oikein paratiisisaarelle koko perheen kanssa. Niin ihanaa.

Mikä sinua hymyillyttää juuri nyt?

-Såfin

2018/02/19

Kun rakastuin retkiluisteluun

Otimme viime perjantaina pienen varaslähdön hiihtolomaan. Päätimme ottaa perjantain vapaaksi ja lähteä pienelle extempore-matkalle Lappeenrantaan. Varasimme itsellemme loman eräästä kylpylähotellissa jonka läheisyydessä oli myös paljon muita aktiviteettejä tarjolla. Pakkasimme mukaan ulkoilukamppeet ja tietenkin luistimet, koska meidän pojat eivät enää nykyään liiku minnekkään ilman niitä. Heh. Tiesimme, että hotellimme läheisyydessä olisi mm. hyvät mahdollisuudet retkiluisteluun. En itse vielä koskaan ollut koittanut luonnonjäällä luistelemista ja olin tulevasta kokemuksesta hyvin innoissani. Enkä todellakaan siinä luistimia pukiessani tiennyt miten menettäisin sydämeni tälle lajille. Olimme pukeutuneet lämpimästi sillä osasimme aavistaa, että aukealla isolla jäällä saattaisi tuulla. Lapsille puimme kypärät ja luistimet ja lähdimme kevyessä lumisateessa liikkeelle hyvin merkitylle ja auratulle retkiluistelureitille Saimaan järvellä.. 

Kuten kuvista saatoit huomata, meidän nuorin opettelee vielä luistelemista ja hän treenasi alkupätkän meidän isi-ihmisen kanssa. Osan matkasta hän kulki sylissä, osan liukuen meidän välissä ja osan hän luisteli itsekseen kieli keskellä suuta. Jossain vaiheessa päätimme erkaantua toisistamme niin, että minä ja esikoisemme lähdimme pitkälle omalle lenkille lähellä olevan saaren ympäri. Ai että. Vauhdin kiihtyessä (sillä 6-vuotiaamme luistelee super-kovaa) tunsin sen jännityksen. Nopeasti vaihtuva maisema, luonto, jännitys, ulkoilu ja luistelu kaikki samassa paketissa. Olin myyty. Kuin piste i:n päällä puolessa välissä minun ja esikoisemme retkeä lumisade hellitti ja aurinko tuli esille. Luistelimme muutaman hitaammin liikkuvan luistelijan ohi ja pysähdyimme välillä ihmetteleemään jäätä ja maisemia. Jokaisella henkäyksellä tunsin olevani niin elossa. Tämä on niin minun juttu. Totesin myös, että lämmin vaatekerrasto oli aivan liikaa. 

Olisihan se tavallaan pitänyt arvata, että olin vaarassa hurahtaa. Olen kerran aiemmin kokenut tällaisen tunteen ja se oli kun sain murtsikka-sukset jalkaan 10 vuoden tauon jälkeen ja hiihdin yksin hiljaisessa metsässä. Nyt koin sen saman tunteen, vapauden, rohkeuden ja jännityksen. Olin melkein pettynyt kun meidän reilu tunnin mittainen lenkki siellä jäällä oli ohi. Palasimme alkupisteeseen ja tulimme pitämään seuraa meidän kuopukselle sillä välin kun meidän isi-ihminen lähti hakemaan vauhtia jäältä. Siinä luistimia riisuessa hymyilin leveästi ja sillä hetkellä olin täysin varma siitä, että tämä jääseikkailu ei jäänyt viimeiseksi. Niin mahtava kokemus. Rakastuin.

Suosittelemme retkiluistelua koko perheelle ja jos on tosi pieniä matkassa niin potkukelkka tai pulkka on oiva apuväline! Ja niin jos haluat oppia minun virheistä niin siinä luistellessa tulee tosiaankin  lämmin! Heh..

-Såfin

2018/02/18

Makuupussi vauvalle

Olen taas jälleen löytänyt uuden innostuksen ompelemisen muodossa. En ole siinä taitava tai kovin hyvä, mutta kun päätän tehdä jotain niin yleensä myös teen sen. Hihii.. Olen kertonut teille siitä miten  innoissani olen siitä, että meidän lähiperheeseen syntyy lisää pikkuisia ja pohdin hetken aikaa, mitä kaikkea vauvat tarvitsevat. Kaikki tiedämme, että kiva makuupussi on aina tarpeellinen. Sitä voi käyttää pussina, peittona tai vaikkapa vauvan leikkimattona kun on matkoilla. Kela-laatikon pussi onkin kiva, mutta visioni on toteuttaa kaikille serkuille samanlaiset makuupussit: vauvalle pienemmän pussin ja meidän pojille vähän isommat makuupussit samasta kankaasta. Miettikää miten suloista jos kaikki ovat samassa paikassa yötä. Hihii.. Kävin kangasostoksilla ja löysin tällaiset täydelliset kankaat projektiini ja viikolla ompelin vauvamakuupussin. Siitä tuli minusta super-hieno.



Tee näin: 
1. Käytä mallina Kela-laatikon vauvapussia ja piirrä sen avulla ääriviivat kumpaakin kankaaseen ja vanuun. (Tee reilusti saumavaraa piirtämällä n. 5 senttiä mallikappaleen reunoista. Jos sinulla ei ole mallia, kysienen makuupussi on n. 80 senttiä pitkä ja 90 senttiä leveä. Yläkulmat leikataan niin, että kulmat ovat kaarevat. Varmista, että kangaspalat ovat symmetriset taittamalla ne keskeltä kahtia.
2. Aseta puuvillakankaiden kuosipuolet vastakkain ja päällimmäiseksi vanu. Varmista, vielä että kankaat osuvat kohdalleen ja leikkaa reunat vielä tasaisiksi. 
3. Kiinnitä kankaat kiinni toisiinsa nuppineuloilla (kannattaa!) jottei ne lähde karkuun kun ompelet niitä kiinni. 
4. Ompele kankaanpalat ja vanu kiinni toisiinsa ja jätä alareunasta n. 20 sentiä auki.
5. Käännä kankaat ympäri.
6. Ompele auki jäänyt kohta kiinni ja käytä tarvittaessa nuppineuloja apuna.
7. Taita makuupussi pitkittäissuunnassa kahtia ja ompele alalaidasta nurjalta puolelta keskeltä n. 12 senttiä kiinni.
8. Kiinnitä vetoketju nuppineuloilla niin, että sauma jää makuupussin sisälle ja ompele se kiinni.

Tarvitset: 1 m kahta erilaista puuvillakangasta, 1m-mittaisen vetoketjun, 1 m paksuinta vanua, lankaa ompelemiseen.

Mitäs tykkäät tästä vauvan makuupussista?

-Såfin

2018/02/16

Kyllä se meidän koti oikeasti valmistuu joskus

Työpäivän jälkeen kiiruhdamme kotiin. Lämmitämme eiliset ruuat mikrossa ja korjaamme nopeasti pois astiat pöydästä. Nyt alkaa meidän toinen työ nimeltään "rakennusprojekti". Meillä on nyt noin kaksi kuukautta aikaa saada taloprojekti viimeisteltyä niin, että voimme muuttaa uusien seinien sisälle. Kaksi kuukautta kuulostaa pitkältä ajalta, mutta kahdeksan viikkoa ei. Päivät ja tunnit valuvat ohi ja paljon on vielä tekemättä. Saamme onneksi tällä hetkellä iloita monesta asiasta, sillä sitä viimeistä pintaa on alkanut näkymään jo useassa paikassa meidän uudessa talossa. Kerros jossa makuuhuoneemme sijaitsevat on jo melkein valmis. Siellä on maalit seinässä, parketit lattiassa ja maalämpökin on viimein kytketty päälle. Kun lapset näkivät nämä edistysaskeleet niin he tokaisivat, että "täällähän voi jo leikkiä". Me nauroimme tilanteelle. Ihaninta tässä oli se, että he selkeästi osaavat jo kuvitella itsensä asuvan meidän uudessa talossa..

Vaikka olemme saaneet paljon aikaiseksi, nämä viimeiset metrit ovat kiireisiä ja stressitasomme perheenä on nyt korkeammalla kuin koskaan. Olemme tilanneet kaikki pintamateriaalit jo aikoja sitten, mutta ymmärrettävistä syistä kaikkien osien toimitus on tarkoituksella ajoitettu tähän hetkeen. Muuten ne olisivat vain olleet tiellä. Tyhjensimme tällä viikolla puoli rekallista erinäisiä keittiökaappeja ja kodinhoitohuoneen osia keskelle suurta olohuonettamme odottamaan asennusta. Talossamme tapahtuu  nyt niin paljon, että on vaikea pysyä kärryillä. Vähän niinkuin pyörremyrsky jonka suuntaa yritämme kevyesti ohjata oikeaan suuntaan. Pahoin pelkään, että ennen muuttopäivää me joudumme nostamaan tämän pyörremyrskyn myrskyluokitusta vielä astetta kovemmaksi. Heh. 

Talon rakentaminen on yllättävän rankkaa touhua koko perheelle ja olen super-iloinen siitä, että olemme jo näin pitkällä..

Mukavaa viikonloppua!

-Såfin