2017/10/20

Ilmoitustaulu korkista

Minä innostuin joitain päiviä sitten suunnittelemaan meidän tulevan talon toimistohuonetta. On luksusta ajatella, että meille tulee ihan oma tila työntekoa varten sillä kummatkin me vanhemmat teemme etäpäiviä viikottain. Kerroinkin teille jonkun aikaa sitten meidän työskentelystä kotoa ja siitä miten etäpäivät ovat tärkeässä roolissa meidän arjen toimivuuden kannalta. Olen jo pitkään haaveillut korkki-ilmoitustaulusta. Villitys meni jopa niin pitkälle, että ajattelin hullutella ja tehdä kokonaisen seinän korkista meidän tulevan talon kotitoimistoon. Ajatelkaa miten kätevää: Kaikki tärkeät jutut siinä esillä käden ulottuvilla. Hihii.. (ja jo-oo, paljon siistimistä myös) Tähän hätään oli kuitenkin pakko testata ideaa johon törmäsin pinterestissä jonkin aikaa sitten, nimittäin kirjaimen muotoinen ilmoitustaulu korkista..

Tätä projektia varten tarvitset korkkilevyä (minun korkkilevy oli alunperin tarkoitettu pannunaluseksi), mattoveitsen, leikkuualustan ja värikästä nyöriä. Tämän jälkeen minä printtasin ihan a-kirjaimein ääriviivat tavalliselle paperille ja piirsin sen avulla kirjaimen nurinpäin (peilikuvana) korkkilevyn takapuolelle. Leikkasin varovasti mattoveitsellä kirjaimen ääriviivoja pitkin. Lopuksi sidoin värikkäällä langalla tiukat kiinnityskohdat erilaisille valokuville ja lapuille. Korkkiin voi myös tietty kiinnittää muistiinpanoja erilaisilla neuloilla. Minä kiinnitiin esimerkiksi siihen minun kauniin yksinäisen korviksen jonka toisen parin toivon vielä löytäväni jostain..

Oletko koskaan tehnyt mitään korkista? Entä minkälaisesta sisustuksesta sinä pidät työhuoneessa?

-Såfin

PS. Mikäli korkkityöt kiinnostaa niin tein myös jonkin aikaa sitten lasinaluset vastaavasta materiaalista. (Klik!)

2017/10/19

Kokkaamista aivan uudella tavalla

Sain hetki sitten kivan yllätyspaketin postitse Santa Marialta. He ovat hiljattain lanseeranneet myyntiin uudenlaiset yrttitahnat tuoreista yrteistä helpottamaan kokkaamista ja samalla parantamaan makuelämystä. Minä olen toistuvasti puinut täällä blogissani sitä miten haluaisin olla loistava kokki myös arkena, mutta valitettavasti todellisuus on kaukana tahtotilasta. Haluaisin tehdä lapsilleni puhdasta tuoretta kotiruokaa joka päivä. Se ei valitettavasti ole ajan puitteissa aina mahdollista ilman ulkopuolista apua. Nyt tällaista ulkopuolista apua on tarjolla niinkin helpossa muodossa kuin näiden yrttitahnatuubien muodossa jonka avulla saa tuoreiden yrttien maun ruokaan kuin ruokaan ilman pilkkomista, raastamista tai yrttien metsästämistä lähikaupoissa. Olin tästä innovaatiosta itse aivan täpinöissä - sillä jos joku, niin minä olen myös yrttien suurkuluttaja. Menneillä viikoilla olemme testanneet yrttitahnoja erilaisissa ruuissa ja ajattelin jakaa teidän kanssa meidän perheen uuden lempparin: yrttinen feta-pastasalaatti..

Yrttinen feta-pastasalaatti (8 henk)
400 gr kierrepastaa
2 rkl oliiviöljyä
4 rkl. Santa Marian Herbes de Provence yrttitahnaa
100 gr aurinkokuivattuja tomaatteja
1 pieni punainen paprika
1 pieni keltainen paprika
2-3 ruukullista rucolaa
150 gr fetajuustoa
Suolaa
Pippuria
(Kaveriksi esim. paistetut kanan rintafiléet)

Keitä pasta ohjeiden mukaisesti ja lorauta keittämisen jälkeen pieni loraus oliiviöljyä pastan joukkoon. Anna jäähtyä n. 10 minuuttia. Sekoita hieman jäähtyneen (mutta ei kylmään) pastaan Santa Marian yrttitahnaa. Pilko muut vihannekset, fetan ja aurinkokuivatut tomaatit pieniksi paloiksi ja lisää pastan sekaan. Lisää lopuksi vielä rucola ja mausta suolalla ja pippurilla oman maun mukaan. Yrttitahna antaa tällaiselle pastasalaatille aivan uudenlaisen maun. Tahna ei ole ollenkaan niin rasvainen kuin esimerkiksi pesto ja se tuo raikasta uutta makua muuten tuttuun reseptiin. 

Aktiivisessa käytössä meillä on menneellä viikolla ollut myös valkosipulitahna jota olen sujauttanut erilaisiin kastikkeisiin ja keittopohjiin. Tahna tuoreesta oreganosta sopii taas esimerkiksi vallan mainiosti kotitekoisen pitsan päälle. Nam. Suosittelen näitä yrttitahnoja kaikille jotka eivät ole valmiita joustamaan mausta, mutta joutuu kiireen kesken turvautumaan luoviin ratkaisuihin. Santa Marian maustetahnat löydät hyvin varustelluista ruokakaupoista.

Oletko sinä jo testannut Santa Marian uusia yrttitahnoja?

-Såfin

/Yhteistyössä Santa Marian kanssa - tuotteet saatu/

2017/10/18

Valokarnevaalit

Terkkuja valokarnevaaleilta. Meidän syksy on taas kerran vähän valoisampi Linnanmäellä järjestettävien valokarnevaalien takia jossa kävimme viettämässä iltaa toissapäivänä yhdessä ystäviemme kanssa. Toppatakkeihin pukeutunut väki valuu pikkuhiljaa paikalle työpäivän jälkeen ihailemaan valoja ja nauttimaan tunnelmasta. Auringon laskeutuessa horosontin taakse huvipuistoalueen laitteiden valaisu pääsee valloilleen ja pienet lapset ihailevat värikkäitä huvipuistovieraita kieputtavia laitteita. Ihmistungoksessa vallitsee hyvä fiilis ja pikkuväki hoputtaa vanhempiaan kiirehtimään seuraavaan laitteeseen. Suuren maailmanpyörän jono on pitkä mutta silti se on täynnä hymyileviä ihmisiä. Kojuista voi ostaa vilkkuvia valohattaroita ja valohyrriä. Huvipuiston syrjäisille laitamille on asettunut lauma hyvin varusteltuja valokuuvaajia jalustojen ja suurten kameroidensa kanssa. Heitäkin hymyillyttää ja ehkä hieman jännittää - tällaisia valokuvaustilaisuuksia ei ilmaannu monta kertaa vuodessa..


Minä roikotan järkkärikameraa kaulassa kun juoksen paikasta toiseen lasten perässä. Välillä nostan katseeni ja yritän painaa nämä kauniit maisemat ja auringonlaskun mieleeni synkempiä syyspäiviä piristämään. Kovin montaa valokuvaustilaisuutta en saa, mutta tärkein onkin viettää yhteistä aikaa. Meidän esikoisen kädessä komeilee ensimmäistä kertaa koskaan huvipuiston ranneke ja hän haluaa hyödyntää tilaisuutta käymällä mahdollisimman monessa laitteessa yhdessä kaverinsa kanssa. Myös meidän isi-ihmisen tasapainohermoja koetellaan nyt laitteissa jossa pienet tyypit vielä tarvitsevat huoltajan mukaansa. Illan alussa syödyt pitsat ovat pian kulutettu ja lapsikatraasta alkaa kuin pieniltä linnunpoikasilta kuulua nälän ääniä. Välipalakeksillä saamme ostettua itsellemme hieman lisäaikaa valojen ymäröimässä hetkessä.

Suureen vanhaan vesisäiliöön ja sen läheisyyteen on koottu valotaidetta karnevaaleja varten. Puut alueella on niin ikään valaistuja värikkäillä valoilla. Hehkulamppujen alle on kokoontunut lauma kikattavia nuoria. Syy heidän iloon selviää pian: he seisovat romanttisesti valaistussa kohdassa joka on nimetty pusukäytäväksi. Pian tämän jälkeen lapset esittävät viimeisen toiveensa tälle illalle. He haluavat käydä pyörimässä teekupeissa vielä kerran. Vaikka kello lähenee yhdeksää hellymme heidän toiveelle. Käytämme viimeiset laitelippumme ja suuntaamme autoille. Hetken päästä meidän pienokaisia valaisee enää oman huoneen yövalot ja Linnanmäellä nähdyt kauniin värikkäät valot ovat muisto vain.

Oletko sinä vieraillut valokarnevaaleilla?

-Såfin

PS. valokarnevaalit ovat tänä vuonna 12.10-22.10 joten vielä kerkeää paikalle.. :)

2017/10/17

Octoberfest juhlat

Kerroin jo aiemmin siitä mitä kaikkea minä odotan tältä syksyltä. Yksi ehdoton kohokohta meidän syksyssä olivat jo pitkään suunnitteilla olleet Octoberfest-juhlat jotka järjestimme meidän luona viime lauantaina. Harvoin pääsemme viettämään aikaa ystäväporukan kanssa ilman lapsia.  Octorberfestejä oli hurjan hauska järjestää. Ruokailun suunnittelu oli tosi helppo sillä pitäähän tällaisissa juhlissa olla tarjolla makkaraa ja hapankaalia. Hih. Alkuun olimme nostaneet esille pretzel-rinkelit ja tehneet siihen kaveriksi juustoisen dipin. Ruokajuomana toimi tietenkin erilaiset saksalaiset erikoisoluet juotuna suurista kahvallisista lasituopeista. Makkaran kaveriksi olin tehnyt muutamia erilaisia salaatteja ja paistanut puolukka-piimäleipää. Jälkiruuaksi maistui omena-kaurapaistos vaniljakastikkeen kanssa. Kaijuittimista soi illan aikana hauskat saksalaiset octoberfest-aiheiset rallatukset ja meillä oli tunnelma katossa jo heti alkumetreiltä asti..

Erityisen iloinen olin siitä miten hienoihin asuihin meidän vieraat olivat pukeutuneet ilman, että olimme puhuneet pukeutumisesta etukäteen. Joukostamme löytyi jopa yksi nahkainen asu joka oli peräisin oikeista octoberfesteistä Saksassa. Vierailla oli myös viiksiä, hattuja, polvisukkia ja hauskoja röyhelöpaitoja. Juttelimme kaikesta maan ja taivaan välillä ja skoolasimme monta kertaa elämälle. PROST! Vaikka se ei niinkään kuulu Saksalaiseen perinteeseen miespuoliset vieraat myös saunoivat, sillä eihän ole juhlat eikä mitkään jos ei pääse saunaan. Heh. Rennoissa meiningeissä istuimme iltaa myöhään pikkutunneille asti. Meillä oli superhauskaa ja mielellään voisi viettää octorberfestejä toistekin. Kiitos juhlaväelle aivan mahtavan kivasta illasta!

Oletko sinä käynyt octoberfest-juhlissa?

-Såfin

2017/10/16

Meidän raksalla

En ole kirjoittanut meidän rakennusprojektin etenemisestä pitkään aikaan. Se ei suinkaan johdu siitä etteikö siellä olisi tapahtunut mitään. Meidän rakennustyömaalla on päin vastoin viimeisten viikkojen aikana tapahtunut aivan hurjasti. Talossa on tiettyinä päivinä ollut aivan ruuhkaksi asti työmiehiä: toiset puuhamassa katon parissa, toiset tekemässä maatöitä ja kolmannet työstämässä vesiputkia. Koordinoimista ja meidän isi-ihmisen työpanosta on viimeisten viikkojen aikana tarvittu melkein joka ilta. Olemme myös joutuneet turvautumaan Vaarin apuun joka monena sateisena aamuna on ollut tontillamme päivystämässä tavaratoimituksia tai ohjaamassa työmiehiä samalla kun meidän isi-ihminen on omissa päivätöissä. Talon rakentaminen ei ole mikään ihan pikku-proggis. Siihen vaaditaan pitkää pinnaa, loputon määrä työtunteja ja monen henkilön sitoutumista. Ei myöskään pidä unohtaa miten suuri työpanos kaatuu sen toisen aikuisen niskaan joka pyörittää perheen tavallista arkea käytännössä yksin. Onneksi meillä on myös siinä isovanhempien tuki.

Meidän raksalla on viimeisten viikkojen aikana työstetty kattoa, vedetty vesiputkia, tehty maatöitä valettu lattioita, tehty portaita ja sama meno jatkuu edelleen seuraavien viikkojen aikana. Reilun viikon päästä meidän ikkunat saapuu ja saamme pian sen jälkeen jo ryhtyä sisähommiin. Sitä hetkeä odotamme paljon. Meidän sisäseinäthän ovat jo käytännössä valmiit sillä kivitalon elementit tulivat täysin valmiina eristettynä ja pintaa vaille valmiina, eli pääsemme sisähommien kanssa vähän helpommalla. Mutta.. onhan tuossa silti vielä työsarkaa. Heh.

Meidän pojat olisivat jo muuttamassa uuteen taloon ja siitä he muistuttavat meitä kun ajamme tontin ohi joka päivä eskariin mentäessä. He suunnittelevat jo miten he pakkaavat kaikki lelut ja miettivät mihin huoneeseen mitkäkin tavarat laitetaan. Meidän 6-vuotias toivoo viidakkoteemaa huoneensa sisustukseen kun taas meidän 3-vuotias haluaa ralliradan. Hahaa.. Onneksi meillä on vielä hetki aikaa neuvotella sisustamisesta sillä muutamme vasta kevään kynnyksellä. Tänään meidän perheen kuopus totesi, että: "isi ei voi rakentaa meidän kanssa legoilla koska hänen pitää rakentaa oikeaa taloa, muuten meidän uusi talo ei valmistu". Nauroimme yhdessä hänen toteamukselle. Onneksi tämä on vain ohimenevä vaihe ja olemme päättäneet antaa kaikkemme jotta talomme valmistuisi. Yhdessä me tästä selviämme. 

Tällaista meillä nyt puuhaillaan - mitä sinulle kuuluu?

-Såfin

2017/10/13

Outo toistuva herääminen keskellä yötä

Olen aiemmin kertonut teille siitä miten etenkin lasten ollessa pieniä kärsin suurista uniongelmista. Jossain vaiheessa kutsuin jopa itseäni univammaiseksi. Tänä syksynä olen kuitenkin kärsinyt hieman oudosta univaivasta jota en osaa selittää millään järkevällä syyllä. Nimittäin herään joka yö tarkalleen kello 4:50. Säpsähdän hereille aivan kuin jossain lähelläni olisi kuulunut äkillinen kova ääni. Kun olen yrittänyt tutkia heräämiseni syitä en keksi mitään mikä olisi voinut herättää minut. Lehtiä meidän kotiin ei toimiteta, joka voisi selittää kolahduksen esimerkiksi postiluukulla. Kodissamme on tuohon aikaan hiljaista, valot ovat sammutettuina ja kaikki asiat ovat juuri niin kuin ne olivat kun menin nukkumaan. Todella kummallista. Normaalisti en olisi kovin yllättynyt tällaisista heräämisistä mutta nyt tätä on jatkunut kohta kuukauden..

(Kuvan otin kun olimme tutkimassa graffiteja Hiedanrannassa Tampereella)

Herään siis joka yö kymmentä vaille viisi ja yritän kuunnella ja miettiä mikä minut herätti. Pyörin hereillä ehkä 20 minuuttia jonka jälkeen nukahdan uudestaan, sillä olen vielä tähän aikaan yöstä vähintäänkin sanottuna uninen. Herääminen ei siis millään voi johtua siitä, että olisin nukkunut jo riittävästi. Olen pohtinut johtuisikohan herääminen ohi ajavasta autosta vaikka tie on melko kaukana meidän makuuhuoneista. Tai voisiko herääminen johtua siitä, että jossain naapuritaloissa soi herätyskello juuri tuohon aikaan ja jotenkin kummallisesti kuulisin nämä äänet seinien ja välissä olevien pihojen läpi. Asumme siis erillistalossa joten tämäkin selitys tuntuisi oudolta. Äh. Olen aivan ymmälläni tästä koko jutusta. Olen jopa pohtinut laittavani herätyskellon soimaan kello 4.45 jotta voisin kuunnella onko ympäristössäni tosiaankin jokin ääni joka minut herättää vai olenko vain onnistunut ajastamaan sisäisen kelloni herättämään minut täsmälleen samaan aikaan joka yö. Siinä tapauksessa voisin kyllä miettiä tämän taidon kirjaamista ansioluettelooni. Heh..

Onko sinulla kokemuksia tällaisesta oudosta toistuvasta heräämisestä?

-Såfin

2017/10/12

Lasten suusta

Minulla on aina tapana tietyin väliajoin julkaista hassuja juttuja lasten suusta joita olen kerännyt muistiin tietyltä ajanjaksolta. Aika usein käy niin, että ne hassut jutut unohtuvat pian kaikessa kiireessä ja siksi yritän parhaani mukaan aina kirjata niitä tänne luonnoksiin. Ne jutut joille olemme nauraneet kyyneleet silmissä ovat tietenkin ne jotka parhaiten jää mieleen. Tässä muutama muistiinpano viime ajoilta:

Olimme juuri laittautumassa häitä varten ja pojat kysyivät saisivatko he myös hieman hiuslakkaa tukkaan. Suihkaisin pikaisesti lakkaa kummankin pojan päähän ja he haistelivat ylpeinä toistensa tukkia. Sitten meidän vanhempi sankari tokaisee veljelleen "Sinä tuoksut siltä, että olisit tosi rikas" - eli pankkitilivajeen voi ilmeisesti korjata hiuslakalla?! Hahaa..

Meidän 6-vuotias juoksee minun luokse paniikissa ja kertoo, että meillä on tulipalo. Hätäännyin tietenkin itse ja pyysin häntä äkkiä näyttämään missä palaa. Hän ohjasi minut kylpyhuoneeseen. Siellä hän osoitti pyykkikonetta. Katsoimme toisiamme ja purskahdimme nauruun. Kerroin, että kone piippaa aina silloin kun se on valmis. Nauroimme kyyneleet silmissä meidän laantuneelle paniikille. (Selvisi siinä samalla, että hänellä oli ollut palohälyytysharjoitus aiemmin viikolla eskarissa)

Meidän 3-vuotias kysyi minulta yksi päivä: Mistä tietää, että nyt on syksy?
Minä: Silloin tietää, että on syksy kun lehdet muuttuvat värikkäiksi ja tippuvat puista.
Hän: Okei, ja kun koko puu kaatuu niin sitten on talvi?

Meidän 6-vuotias kertoo pikkuveljelleen: "Sitten minä vaan yksi päivä olin siellä sairaalassa katsomassa äitin hameen alle ja sieltä sinä sitten tulit ja sanoin sinulle: moi!"

Hauskaa torstaita kaikille!

-Såfin