2017/12/12

Tunnelmia Seurasaaren joulupolulta

Viime viikonloppuna monet lapsiperheet kokoontuivat Helsingin Seurasaaren joulupolulle. Tämä ihana perinne on minusta täydellinen avajainen joulukaudelle. Seurasaaren polku on valaistu ja koristeltu kauniilla jouluisilla somisteilla ja lapsille on järjestetty kivoja tehtävä- ja ohjelmarasteja pitkin saarta. Tapahtuma on syystäkin suosittu. Lapset rakastavat kaikkia tällaisia tilaisuuksia joihin he itse saavat osallistua. Lisäksi bonuksena on koko perheen yhteinen ulkoilutuokio joka lumen puutteesta huolimatta houkutteli perheitä liikkeelle. Myös meidän perhe oli tänä vuonna kuluttamassa hiekkapolkuja Seurasaaressa. Päätimme poikkeuksellisesti lähteä liikkeelle jo valoisaan aikaan jotta saisimme maksimaalisen ilon irti ulkoilusta. Olimme perillä muutaman minuutin polun avaushetken jälkeen ja jo silloin liikkeellä oli hurjan paljon iloisia perheitä ja tonttulakkeihin pukeutuneita pikkulapsia..

Seurasaaressa oli perinteiden mukaisesti lapsille tarjolla joulupuuroa ja polun loppupuolella sai myös paistaa tikkupullaa. Olimme tällä kertaa myös itse varanneet mukaan oman makkarapaketin ja istahdimme grillaamaan polun puolessa välissä. Lapset etsivät pienessä pihapiirissä tonttuja, katsoimme jouluevankeliumin kirkon pihassa ja muuten vain nautimme ympäristöstä. Polulla oli myös eläinpukuisia hahmoja jakamassa pipareita. Sää oli aika kurainen ja lumesta ei ollut tietoa. Hyvin tallotut polut olivat aika sotkuiset ja olin hieman kauhuissani kun näin edessä olevalla ihan uudet valkoiset lenkkarit jalassa. Itse olimme vaurautuneet (ei niin muodikkaisiin) loskakenkä-Soreleihin joissa tömpsyttelimme ympäri saarta. Tajusimme myöhemmin myös isi-ihmisen kanssa, että meillä oli näiden samanlaisten kenkien lisäksi vahingossa samanlaiset mustat takit päällämme. Meinasimme kuolla nauruun, sillä tämä oli ensimmäinen (tahaton) samisasu pukeutuminen meillä. Iiiiiso moka! Hahaa..

Oletko sinä käynyt Seurasaaren tai jonkun muun tahon järjestämällä joulupolulla tänä vuonna? 

-Såfin

PS. pysy kuulolla, huomenna blogissa on kiva arvonta! :)

2017/12/11

Perheblogien joulukalenteri luukku 11: Vaalea pirskahteleva inkivääriglögi

Tervetuloa Perheblogien joulukalenterin pariin. On aika avata 11. luukku ja sen takaa löytyy meidän perheen salainen glögiohje jonka tänään haluan jakaa teidän kanssa. Tykkään siis aivan super-paljon glögin tuoksusta. Siinä yhdistyy kaikki ne mausteet jotka yhdessä luovat sen jouluisen tuoksun kotiin. Tällainen tuoksu leviää toki ihan valmisglögiä keittämällä, mutta jos on todellinen joulufiilistelijä niin kuin minä olen (hahaa..) haluan nauttia tästä tuoksusta pidempään. Tähän on olemassa yksi keino ja se on kotitekoisen glögin keittäminen omalla liedellä. Viime vuosina olen itse hurahtanut vaaleaan glögiin. Vaaleiden glögien pohjana tykkään käyttää tuorepuristettua omenamehua, toki muutkin hedelmämehut kelpaavat jos ei pidä omenaisesta mausta. Seuraava ohje on alkoholiton ja soveltuu koko perheen nautittavaksi: 

Vaalea pirskahteleva inkivääriglögi
(5 mukia)
1 ltr tuorepuristettua omenamehua (kaupan kylmähyllystä)
1 (luomu)-appelsiini
1 punainen omena
reilu (n. kahden peukalon verran) tuoretta inkivääriä
4 kanelitankoa
20 kokonaista kuivattua neilikkaa
0,33 ltr. gingerbeer (alkoholiton)
Rusinoita
Esim. bambutikkuja koristeluun

Tee näin: Pese appelsiini ja leikkaa kuorimaveitsellä ohut kerros appelsiinin kuorta. Voit reilusti käyttää koko appelsiinin kuoren hyödyksesi. Kuori reilu pala inkivääriä ja leikkaa siitä ohuita viipaleita. Kaada omenamehu kattilaan ja lisää kaikki mausteet, appelsiininkuoret ja inkivääriviipaleet sekaan. Anna kiehua hiljalleen n. 10-15 minuuttia. Pujota sillä välin rusinat coctail-tikkuihin ja viipaloi omena. Siivilöi kuuma juoma niin, että se on puhdas mausteista. Voit halutessasi pelastaa kanelitangot koristeeksi. Kaada kuuma glögimehu koristeltuihin laseihin ja kaada lopuksi juuri ennen tarjoilua päälle loraus ginger beer:iä ja sekoita nopeasti lusikalla. Nauti. 

Onko sinulla tapana keittää glögiä jouluisin?

-Såfin

PS. Löydät perheblogien joulukalenterin muihin luukkuihin seuraamalla meidän FB-sivua (klik!) tai IG-tiliä (klik!).. :)

2017/12/10

Hyvästi vauvatukka! Yyyh!

Viimeaikoina olemme eläneet tunteellisia hetkiä meidän pikkuisen 3-vuotiaan poitsun kanssa. Emme vielä kertaakaan olleet leikanneet hänen vauvakiharoita, ei siis edes tasoittaaksemme niitä. Ensin minä en halunnut leikata hänen vaaleita korkkiruuvejaan ja kun minä olisin ollut valmis leikkaamaan ne, hän ei itse missään tapauksessa halunnut mennä parturiin. Niinpä annoimme tukan kasvaa ja kasvaa ja kasvaa. Hän oli ylpeä pitkistä hiuksistaan. Suurin ongelma oli, ettei pitkää tukkaa olisi saanut laittaa mitenkään. Hänen mielestä se olisi tyttömäistä. Niinpä hän on viimeiset vuodet kulkenut "man-bun" kampauksessa tukka nutturalla. Aamuisin ja iltaisin tukan kampaaminen ei tietenkään ole ollut helppoa ja olemme kohdanneet vähintään yhdet tukka-itkupotkuraivarit päivittäin. Niinpä olimme superiloisesti yllättyneitä kun meidän perheen isoveli eilen istui parturituolissa ja meidän 3-vuotias tarkkaili prosessia vierestä ja tokaisi vakavasti: "minäkin haluan samanlaisen tukan kuin veljellä on"..

Sillä hetkellä minä kävin läpi tunteiden vuoristorataa. Antaisinko hänen leikata ihanat kiharat nyt kun niitä on kasvatettu niin pitkään? Onneksi ymmärsin, että tämä oli se hetki jota salaa olin odottanut niiden kaikkien raivareiden ja harjaamisten lomassa. Hän istahti reippaasti tuoliin ja antoi parturin rauhassa tehdä tehtävänsä. Parturi leikkasi meille mukaan ponihännän muistoksi ja hän oli muutenkin todella mukava ja osasi jutella meidän poikien kanssa. Parturimme naureskeli ja selitti mitä hän seuraavaksi leikkaa, pelleili fööneillä ja hymyili iloisesti. Vaikka kaikki meni todella hyvin ja tukasta näytti tulevan superhieno niin voin ihan suoraan myöntää, että puolessavälissä hiustenleikkuuta minä piilouduin peilin taakse ja itkin muutaman kyyneleen. Yllättäen sain seurakseni meidän esikoisen jonka mielestä veljen hiusten leikkaaminen myös oli tunteellista. Siellä me sitten salaa itkimme yhdessä katseilta piilossa samalla kun meidän kuopus reippaasti istui parturituolissa ja hymyili omalle peilikuvalle ja uudelle tukalleen. 

Sinne ne sitten meni, hänen vauvakiharat. Yyyh. Meidän kodissa ei enää asu meidän vauva vaan oikea pikkupoika jolla on ihan todella hieno tukka!

Milloin teillä on leikattu lasten tukat ensimmäistä kertaa?

-Såfin 

2017/12/08

Meidän tulevan keittiön piirrustukset ja työmaakuulumisia

Kävin itse pitkästä aikaa eilen pyörähtämässä meidän työmaalla ja siellä on tapahtunut hurjaa edistystä. Rakennamme taloa ja olemme olleet kunnon touhuissa aamusta iltaan jo syyskuusta alkaen kun saavutimme harjakorkeuden betonielementtitoimituksen myötä. Vaikka tuntuu siltä, että talon rakentaminen kestää iiiiikuisuuden niin tosiasia on kuitenkin se, että sen viimeisen sistuskerroksen alle mahtuu niin paljon kaikkea tekniikkaa ja rakennetta, että sen pystyttäminen laadukkaasti ja huolella vie aikaa. Siitä emme missään tapauksessa halua tinkiä. Mutta kaikilla projekteilla on myös loppu ja se on meidän kohdalla jo näkyvissä (ainakin melkein). Viimeisten päivien aikana meidän työmaalla on alettu jo tasoittelemaan seiniä ja maalausurakka on ihan kulman takana. Urakkaporukka työskentelee aamusta iltaan saadakseen valtavat neliömäärät peitettyä tasoitteella ja maalilla - nimittäin voitko kuvitella miten paljon maalattavaa pintaa tällaisessa talossa on? Hipoen tuhatta neliöä kun kaikki pinnat mukaanlukien katto ja sisäseinät lasketaan..

Meidän pojat olivat myös kanssani katsastamassa  meidän tulevaa kotia ja meidän 3-vuotias kysyi minulta samalla katsoen minua suurilla sinisillä silmillä, että "onko täällä meidän uudessa talossa mukavaa?". Naurahdin ääneen. Tunsin epätoivon hänen äänessä. Hän ei vielä näe sitä mitä meidän talosta joskus tulee. Väliseinien pystyttämisen jälkeen minä kuitenkin näen SEN. Näen, että tästä meidän työmaasta vielä joskus tulee meidän perheen koti. Keskelle olohuonettamme olemme myös saaneet hienot takan josta toki vielä puuttuu hormi, mutta siitä huolimatta se näyttää valtavan hienolta siinä kunniapaikalla! Se antaa lupauksen siitä, että tämä talo vielä jokus valmistuu. Toivon mukaan joidenkin kuukausien sisään.


Kerroin aiemmin myös meidän keittiöhaaveista ja siitä miten meillä oli hyvinkin tarkat speksit siitä mitä me keittiöltä odotamme. Jopa siihen pisteeseen asti, että keittiömyyjät hyväntahtoisesti nauroivat meille kun kerroimme heille suunnitelmistamme. (Miten niin vaativat asiakkaat? Heh) Teimme vihdoin ja viimein sopimuksen meidän keittiötilauksesta Puustellin kanssa. Saimme sieltä todella ystävällista ja osaavaa palvelua ja heillä oli tarjota tarkalleen meidän suunnitelmien mukaiset kaapit ja tasot. Siitä tuli minusta superhieno ainakin näin kuvista katsottuna. Siinä on myös paljon hyviä toimintoja. Mustan kaappiseinän sisään kätkeytyy mm. keittiötaso jonka saa esille avaamalla kaapinovet. En malttaisi odottaa sitä hetkeä kun näen sen oikeassa elämässä

Tällaisia työmaakuulumisia tällä kerta..

-Såfin

2017/12/07

Kun kemiat kohtaavat

On jotenkin todella hellyyttävää nähdä miten lapset ystävystyvät keskenään. Joillain kemiat kohtaavat heti ensitapaamisesta lähtien. Välttämättä tämä ei tarkoita sitä, että lapsilla olisi edes samanlaiset kiinnostuksen kohteet mutta he vaan tulevat toimeen. Sitten on lapsia jotka salaa ihannoi vähän vanhempia lapsia ja tykkäävät seurata ja matkia heidän tekemisiä. Melkein kaikilla lapsilla on luontainen kyky tutustua uusiiin ihmisiin ilman sen suurempia haasteita. Olen salaa jopa hieman kateellinen tälle taidolle. Kaikki pienet tyypit ottavat toisensa vastaan pyyteettömästi ja vilpittömästi. Lapsi ei ensikohtaamisella oleta mitään tai epäile vastaantulijaa vaan hyväksyy hänet sellaisenaan kuin on. Aivan mieletön taito sinänsä. Nämä kohtaamiset eivät katso ikää tai ulkonäköä..

Lasten ottaessa yhteyttä toisiinsa se tapahtuu yleensä leikin kautta. Viime aikoina olen kuitenkin myös huomannut meidän vanhemmasta tyypistä hänen kehittäneen taidon lähestyä toista lasta myös kysymyksillä. Hän on rakentanut itselleen sellaisen turvallisen kysymyspatteriston jonka avulla hän pääsee avaamaan keskustelun tuntemattoman kanssa. Olen aika vaikuttunut tästä hänen itse kehittämästä keinosta. Melkein aikuismaista sanoisin. On jännää seurata vierestä miten oman lapsen sosialiset taidot kehittyvät ja vanhempana tällaiset onnistumisen hetket ovat merkityksellisiä. Ehkä sitä sittenkin on onnistunut joissain kasvatuksellisissa asioissa. Heh.

Aina kuitenkaan keskustelu ei ole lähtökohta ystävyyssuhteen kehittymiseen, etenkään silloin kun toinen ei vielä osaa puhua. Meidän kaveriperheellä on ihana 1-vuotias tytär joka on ihastunut meidän 6-vuotiaaseen esikoiseen. Myös meidän esikoinen ikävöi ja kyselee kokoajan hänen pienen 1-vuotiaan faninsa perään. Kun he kohtaavat he ovat toistensa maailmat. Toisen pieni käsi hakeutuu toisen käteen ja antaa tukea ensimmäisten askelten ottamiseen. Niin liikkistä. Ensimmäistä kertaa näen myös vahvaa hoivaviettiä meidän esikoisessa. Hän haluaa pitää huolta ja leikkiä tämän pienen neidin kanssa. Katsellessani heidän kanssakäymistä en voi kuin hymyillä ja tietenkin toivon, että säilyttävät tämän yhteyden myös myöhemmille vuosille..

-Såfin

2017/12/06

Suomi.fi helpottamaan lapsiperheiden arkea

Moni on ehkä löytänyt itsensä samasta tilanteesta kuin me löysimme itsemme viime syksynä. Meidän poika oli silloin aloittamassa eskarissa ja siirtymässä perhepäivähoidosta suureen päiväkotimaailmaan. Muutos itsessään oli jo suuri ja sen tuomat haasteet stressasivat sekä meitä vanhempia että meidän pientä tyyppiä. Olin hyvissä ajoin etsimässä tietoa netistä eskariin ilmoittautumisesta ja hakutulokset johtivat tietenkin niihin tosi "luotettaviin" keskustelupalstoihin. (Jokainen vanhempi tietää mistä puhun. Heh) Selasin viestiketjuja etsimässä tietoa siitä mitä kaikkea minun tulisi huomioida jotta mm. ilmoittautumiset menisi oikein. Seuraavaksi pompin verkkosivulta toiselle hakemassa tietoa meidän lähimmästä koulu-piiristä ja halusin samalla myös löytää tietoa siitä missä ala-aste ja mahdollinen ylä-aste sijaitsisivat. Asioiden selvittäminen tuntui valehtelematta melkein tähtitieteelliseltä ainakin tällaiselle henkilölle joka haluaa tietää kaiken heti. Kun muutama viikko sitten ensimmäistä kertaa kuulin Suomi.fi-verkkopalvelusta olin valehtelematta aivan ällikällä lyöty. Vastaus minun kaikkiin koulun aloittamiseen liittyviin kysymyksiin löytyy jatkossa YHDELTÄ sivustolta johon keskitetty kaikki julkiset palvelut, ohjeet ja tiedot. Siis kuinka kätevää, kysyn vaan?

Suomi.fiSuomi.fi
Suomi.fiSuomi.fi-verkkopalveluun on tuotu kaikki julkiset palvelut ja asiointikanavat yhteen ja samaan paikkaan. Kirjautumalla sivustolle pankkitunnuksilla pääsee kätevästi käsiksi kaikkiin omiin tietoihin ja voi vaivattomasti siirtymään esimerkiksi Kelan ja Verohallinnon sivujen välillä kirjautumatta uudestaan. Sivustolle on koottu valtava määrä ohjeita eri elämäntilanteita varten ja tieto on luotettavaa ja sitä päivitetään. Mitä parasta, ohjeet eivät ole kirjoitettu sillä perus kapula-kielellä johon olemme tottuneet, vaan on oikeasti yritetty pysyä asian ytimessä. Selkeys ja kiteytetyt ohjeet ovat helposti ymmärrettäviä ja niitä lukemalla jokainen voi säästää huimasti aikaa.
 
Etsiessä tietoa eskarista ja kouluista Suomi.fi-verkkopalvelussa käytän hakukenttää ja pääsen käsiksi listaan kaikista esikouluopetuspaikoista Helsingissä. Näen kartalla suoraan missä ne sijaitsevat ja pääsen suoraan siirtymään jokaisen eskarin lisätietoihin. Lisäksi palveluun on yhdistetty myös reittiopas, eli voin suoraan katsoa kuinka kauan siirtymisiin menisi. Löydän myös suoraan linkin ilmoittautumisportaaliin Helsingin kaupungin sivuilla jonne voin siirtyä kirjautumatta uudelleen. (Tämä oikeasti kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta. Heh) Lisää tietoa huomioitavista asioista koulunkäyntiin liittyen löydän myös Esiopetus ja koulunkäynti-osion alla syöttämällä paikkakunnaksi Helsinki. Kaikki tieto yhdessä paikassa. Vau.
 
Suomi.fi
Suomi.fi
Suomi.fi
Kaikista siisteintä tässä koko touhussa on se, että Suomi.fi-verkkopalvelu kehittyy jatkuvasti. Tiedetään jo että ihan pian jokainen voi vastaanottaa ja lähettää omia viranomaisviestejä sähköisessä muodossa Suomi.fi:n osana toimivan Viestit-palvelun kautta. Siellä voi myös mm. valtuuttaa toisen henkilön asioimaan sähköisesti puolestaan ja seurata toiminnallisia ohjepolkuja jotka opastavat kansalaisia räätälöidysti perustuen heidän omaan tarpeeseen.
 
Ensi kerralla kun sinun täytyy selvittää tai etsiä ihan mitä tahansa tietoa viranomais-asioista niin hakeudu ensisijaisesti Suomi.fi-verkkopalveluun- lupaan, että yllätyt positiivisesti!
 
-Såfin
 
/Yhteistyössä Perheblogit.fi ja Suomi.fi:n kanssa/

2017/12/05

Mietteitä Stockan jouluikkunalla

Kävimme viime viikolla lasten kanssa katsastamassa Stockan jouluikkunan niin kuin meillä on ollut tapana joka vuosi. Tämä on ihana perinne ja ikkunan katsomisessa on minusta jotain nostalgista. Se on jotain mitä on tehty jo silloin kun me vanhemmat olimme pieniä. Naureskelimme aiemmin päivällä yhdessä sukulaisten kanssa miten lapset eivät nykyään samalla tavalla osaa arvostaa jouluikkunaa ja kauniisti rakennettuja hitaasti liikkuvia yleensä eläinteemaisia mekaanisia robotteja. Lapset ovat niin tottuneita ipadeihin ja liikkuvaan kuvaan, että tällainen ikkuna ei ehkä enää ole mitään niin erikoista kuin se oli ennen. Silloin kun minä olin pieni ikkuna oli lumoava ja kaunis. Siinä pystyi seisomaan puoli tuntia ja vain ihailla pieniä liikkuvia hahmoja. Muistan aina haaveillenneeni siitä, että vielä joain päivänä pääsisin mukaan rakentamaan ja suunnittelemaan Stockan jouluikkunaa. Nyt myöhemmin ajateltuna en usko, että minulla riittäisi hermot niin pikkutarkkaan työhön. Heh. 

Kävimme katsomassa jouluikkunaa samana päivänä kuin Aleksanterinkadulla oli vietetty joulukadun avajaisia. Se tarkoitti tietenkin sitä, että väkeä oli liikenteessä paljon. Minua jotenkin huvitti huomata, että kadun toisella puolella sijaitseva Elisa-kaupan ikkuna veti melkein yhtä paljon väkeä kuin Stockan jouluikkuna. Elisan ikkunassa soi suurella volyyilla suomipoppi ja isolla näytöllä pyöri hauskat musavideot. Tämä todisti sen mille aiemmin päivällä olimme nauraneet. Lapset ja nuoret arvostavat liikkuvaa kuvaa yhtä paljon kuin kaunista Stockan jouluikkunaa. Itse minua ei haittaa tämä ilmiö niin kauan kun minä itse saan käydä katsomassa ja fiilistelemässä nostalgista ja kaunista joulumaailmaa Stockan talon kulmassa, sillä tämä jos jokin kuuluu jouluun!

Oletko sinä käynyt kääntymässä Stockmannin kulmalla jo?

-Såfin