2017/05/25

Santa Maria ja ruokavalokuvauksen opit bloggaajille

Sain toissailtana kunnian osallistua Santa Maria:n bloggaajille järjestylle ruokavalokuvausoppitunnille. Kutsussa tilaisuuden nimeksi oli annettu "inspiroivia ruokakuvia ja kameroita". Meille bloggaajille oli annettu ohjeet ottaa omat kamerat mukaan sillä paikan päällä olisi kokki Alex Nurmi ja valokuvaaja Kristiina Hemminki Studio Fotonokasta jotka opettaisivat meille niksejä ruokavalokuvaukseen. Olin tietenkin innoissani mutta samalla hieman jännittynyt. Innostuneisuus vei kuitenkin voiton pian saavuttuani tilaisuuteen sillä sali oli tupaten täynnä iloisia ja puheliaita bloggaajia jotka kaikki olivat ihan yhtä odottavaisia kuin minä. Osallistujien joukossa oli paljon lifestyle-bloggaajia ja tietenkin myös ruokabloggaajia. Ilta alkoi alkumaljalla ja aivan erinomaisen maukkaalla ruualla..

Kun olimme saaneet ruokaa lautaselle saimme kuulla pienen esittelyn siitä miten Santa Maria:n Asia-tuotelinjan suosio on ollut huimassa nousussa viime vuosien aikana. Suomalaiset ovat entistä kokeiluhaluisempia ja jopa arkiruuassa käytetään nykyään paljon uusia makututtavuuksia kuten kookosmaitoa ja sweet&chili-kastiketta. Santa Marian Asia-maut ovat myös meidän perheelle tuttuja entuudestaan ja tykkäämme tehdä erilaisia mm. erilaisia wokkeja ja minä käytän esim. usein riisinuudeleita omassa lounasruuassa. Kookosmaitoa sujautan usein kasvissosekeittoon tai kastikkeeseen.

Puhesorina salissa oli tasaista ja keskusteluaiheena oli luonnollisesti bloggaaminen ja se miten paljon ruokavalokuvia kukin ottaa normaalina viikkona. Pian meille selvisi, että Studio Fotonokassa tehdään paljon ammattilais ruokavalokuvausta ja saimme erinomaisia vinkkejä siihen mitä kannattaa ottaa huomioon kun halutaan ottaa tietyntyyppisiä fiiliskuvia ruuasta. Täytyy kyllä myöntää, että minulle tuli aivan yllätyksenä, ettei kuvauksia varten tehdyt ruuat ja annokset yleensä ole syötäviä sen takia miten ruokia käsitellään ennen itse "h-hetkeä". Jaan teille ensi viikolla 10 niksiä ruokavalokuvauksen saloihin. Sitä ennen aion kuitenkin haastaa itseäni testaamaan ne ensin..

Kiitos järjestäjille aivan mahtavan opettavaisesta illasta ja herkullisista tarjoiluista!

-Såfin

2017/05/24

Pieni villiintyminen me&i kutsuilla

Viime viikonloppuna sain mahdollisuuden osallistua me&i kutsuille serkkuni luona. Kokoonnuimme ihanien naisten kesken juomaan kuohuvaa ja hypistelemään värikästä mutta samalla myös klassista me&i:n kevät/kesä-mallistoa. Olen kerran aiemmin käynyt vastaavilla kutsuilla ja olen vieläkin ällikällä lyöty siitä miten kätevää kiireisten äitien on tehdä ostoksia omassa olohuoneessa kavereiden ja tuttujen seurassa. Aivan loistava keksintö! Kyseisen merkin vaatteet ovat todella laadukkaita ja tehty luomupuuvillasta. Kokemuksesta voin kertoa, että nämä lastenvaatteet kestävät rymyämistä ja säilyttävät värinsä ja muotonsa aivan huippuhyvin vielä sadan pesukerran jälkeen. Sanottakoon vielä, että näissä vaatteissa on myös jälleenmyyntiarvoa..

Kesän mallistosta löytyi aivan ihania värikkäitä lastenvaatteita. Ihastuin erityisesti poikien pirteisiin t-paitoihin jotka myös näkyvät kuvissa. Meidän pojat ovat malliltaan pitkiä ja hoikkia ja olemme tähän mennessä löytäneet ainoastaan yhden housumallin joka sopii heille täydellisesti. Ne housut sattuu olemaan juuri me&i-merkkiset ja nämä meidän aiemmin hankkimat mustat housut ovat olleet pojilla todella ahkerassa käytössä. Päätin siksi tällä kertaa hankkia täysin samanlaiset sähkönsiniset kapeahkot housut pojille kesäksi. Tein tietenkin löytöjä myös itselleni (kröhöm).. Oikeastaan vähän hävettää myöntää, että ostin kerrankin enemmän vaatteita itselleni kuin pojille. Mutta minkäs sille voi kun löytää vaatteen joka istuu täydellisesti?! Heittäydyin siis aivan villiksi. Hihii.. 

Meille malliston esittelyn piti ihana Heidi Purho (klik!) joka varmasti järjestää myös sinun kaveriporukalle me&i vaate-esittelyn..

Ja lopuksi vielä erityisen suuri kiitos illan emännälle joka oli järjestänyt meille leideille herkulliset tarjoilut!

-Såfin 

2017/05/23

Kahdestaan Pietariin

Meillä on lähestymässä aivan huippukiva viikonloppu. Me matkustamme kahdestaan isi-ihmisen kanssa Pietariin ja lapset jäävät kotiimme Mummon ja Vaarin turvalliseen hoivaan. Olemme ottaneet tavaksi karata kahdestaan reissuun kerran vuodessa juuri näin kesän kynnyksellä. "Tekosyynä" reissuille on, että juhlimme samalla meidän hääpäivää. Viime vuosina olemme käyneet muutaman yön pituisilla reissuilla Venetsiassa ja Prahassa. Tällä kertaa matkan kohteenamme on Pietari. Jännää! Minä en koskaan aiemmin ole käynyt Venäjällä, joten siksi on erityisen kivaa päästä reissuun. Meidän isi-ihminen taas on käynyt itänaapurissa työasioissa, muttei hänkään Pietarissa..


(Kuva 1 & 2: rantapallo.com, Kuva 3: vr.fi)

Me olemme reissussa tällä kertaa kaksi yötä. Matkustamme Allegro-junalla Helsingistä suoraan Pietariin ja matka kestää noin kolme tuntia. Junamatkat käytämme luultavasti rakennusprojektimme suunnitteluun.. kunnollista laatuaikaa siis. Heh. Kun pääsemme perille aiomme kuitenkin yrittää kiertää mahdollisimman monessa paikassa ja syödä aivan liian paljon herkullisia ruokia hienoissa paikoissa. Kuten meillä on tapana olemme tälläkin kertaa panostaneet hotellimme sijaintiin, joka on aivan keskustassa kävelyetäisyydellä kaupungin kiinnostavista kohteista. 

Olemme tosi innoissamme tästä reissusta. Reissaaminen on vähän niin kuin meidän kahden juttu ja on aivan mahtavaa, että meillä on mahdollisuus tänäkin vuonna lähteä reissuun!

Oletko sinä käynyt Pietarissa? Onko sinulla vinkkejä meille? Missä kannattaa käydä?

-Såfin

2017/05/22

Nyt se alkaa!

Nyt se vihdoin alkaa. Meidän rakennusprojekti nimittäin. Nyt alkuviikosta meidän tontilla kaivetaan ja poistetaan kannot, muutetaan jäljelle jääneet risut hakkeeksi ja aletaan kaivamaan kuoppaa tulevaa taloa varten. Kyllä. Its action time! Me valmistauduimme tähän projektiin viikonloppuna viemällä rakennuskyltit tontille, pystyttämällä rakennustyömaa-aitaa ja virittämällä lankapukit talon kulmapisteiden merkitsemiseksi. Lähinnä hommissa oli meidän isi-ihminen joka teki kaiken kovan työn. Minä ja pojat tulimme "auttamaan" tontille hieman myöhemmin polkupyöräretken jälkeen. Minä ja pikku-pojat juoruilimme naapureiden kanssa ja rakennettiin pieni tipufarmi keskelle tonttia jossa kivet olivat tipuja ja kepit ja kivet olivat farmin seiniä. Haluamme, että myös pojat saavat olla mahdollisimman paljon mukana vaikka heistä ei suoranaisesti ole vielä apua.

Aikataulua olemme naureskelleet jo pitkään. Kun meiltä kysytään milloin me olemme suunnitelleet, että projekti olisi valmis niin vastaamme aina: "piti olla jo aikoja sitten". Rakennuslupa-käsittely kesti meidän kohdalla 9 kuukautta (!!). Se oli 7 kuukautta pitempi aika kuin olimme suunnitelleet. Eli aikataulut ovat menneet uusiksi jo monta kertaa. Realisteja kuin olemme niin arvelemme, että talomme olisi muuttovalmis vasta ensi vuoden puolella talven muuttuessa kevääksi. 

Ja niin.. pyydän jo etukäteen anteeksi niitä kaikkia tulevia blogikirjoituksia jotka luultavasti tulee sisältämään minun innostusta taloprojektiamme kohtaan. On niin mahtavaa päästä toteuttamaan jotain mistä on haaveillut jo 10 vuotta ja jonka suunnittelu alkoi aikoja sitten ruutupaperille piirretyillä ääriviivoilla. Johonkin sitä iloa pitää kanavoida ja minulle se kanava on tämä blogi. Toivottavasti pysytte matkassa sillä luvassa on (toivottavasti pikaisen) rakennusvaiheen lisäksi paljon sisustamista, omia pikku-pikku DIY projekteja ja iloisia hetkiä..

-Såfin

2017/05/21

Vene vesillä

Joka kevät meillä on muutama kohokohta jota odotamme kovasti. Toinen on mökkikauden avaaminen ja toinen on veneen laskeminen. Meidän perheellä on moottorivene jonka laituripaikka on Helsingissä Taivallahdessa, Hietsun viereisessä poukamassa. Eniten käytämme venettä ihan vain arkena töiden jälkeen. Syömme yleensä iltaruuan kannella ja ajelemme lähisaaristossa. Naureskelemme, että meillä on sellainen pieni kelluva merinäköalalla varustettu yksiö Helsingin ytimessä. Hihii.. Se on todella luksusta. Koko perhe nauttii todella paljon vesillä olemisesta. Vaikka veneilemme usein muutaman tunnin pätkissä teemme pariin otteeseen myös pidempiä rektiä. Yleensä veneilemme silloin Turun suuntaan ja yövymme jossain vierassatamassa matkalla. Viime vuonna vietimme aikaa mm. Tammisaaren satamassa. Tänä vuonna teemme ainakin yhden "yönyli" reissun Emäsaloon..

Kuten ehkä jo kuvista aavistit niin pääsimme nyt viikonloppuna ensimmäistä kertaa veneilemään. Saimme nauttia auringosta. lämpimästä tuulesta ja puhtaasta saaristoilmasta. Ja arvaa vaan oliko meidän 3- ja 5-vuotiaat kipparikallet todella vauhdissa!? Koko vene on heille.. kröhöm.. temppuilurata jota he eivät olleet päässeet testamaan kokonaiseen talveen. Heh. Meidän veneilyreissu oli tällä kertaa hieman extempore-tyylinen. Olin oikeastaan sopinut siskoni kanssa treeni-treffeistä jotka sitten lennosta vaihtui tällaiseksi herkuttelu-nautiskelu illaksi. Levitimme aurinkorasvaa, riisuimme kengät ja söimme take-away salaatit veneen kannella. Lopuksi ajelimme hitaasti kaivopuiston ja kauppatorin ohi katsellen rantaan kerääntyneitä ihmisiä. Kesä on vihdoin täällä!

Tykkäätkö sinä veneilemisestä?

-Såfin 

2017/05/19

7 asiaa joita et tiennyt minusta

On kummallista, että voi tuntea ihmisen todella hyvin ja silti voi vuosien jälkeen törmätä asioihin joita ei tiennyt hänestä. Ajattelin, että olisi hauska jakaa teidän kanssa muutamia sellaisia asioita joita ei ehkä tule kerrottua ensimmäisessä kättelyssä. Asioita jotka ovat osa minua, mutta sellaisia joista ei päivittäin tai edes vuosittain puhu. Tässä ne siis tulee. 7 asiaa joita et tiennyt minusta..

1. Kun minä olin 5-vuotias olin ulkoilemassa päivähoitoryhmän kanssa. Puistossa olleet vanhemmat pojat yllyttivät minua kiipeämään puolikaari-kiipeilytelineen alapuolelta päästä päähän. En onnistunut siinä. Tipuin naamalleni ja kivi lävisti alahuuleni. Sain neljä tikkiä ja muistan kun haavaa ommeltiin sinisellä langalla terveyskeskuksessa. Siitä asti minulla on ollut arpi alahuulessa. 

2. Syön harvoin aamupalaa. Tiedän, että se olisi terveellistä mutta en kykene siihen ainakaan arkiaamuisin kun ruokaa pitäisi saada syötyä kotona heti herättyäni. Kerran yritin syödä väkipakolla banaanin ja meinasin oksentaa. Siihen kertaan päätin, etten voi pakottaa itseäni sellaiseen mikä ei tunnu hyvältä. Nyt syön aamiaista vain viikonloppuisin.

3. Olen aina tykännyt fysiikasta ja koulussa sain aina täydet pisteet fysiikan kokeista. Halusin oppia ja ymmärtää kaiken. Fysiikka on minusta selkää ja loogista ja jokaiselle asialle on selitys. Myöhemmin pääsin myös opiskelemaan fysiikkaa yliopistolle mutta koska kummatkin vanhempani ovat lukeneet samaa ainetta halusin olla erilainen. Halusin olla oman tien kulkija ja siksi valitsin sen sijaan kauppatieteen. Joskus valinta on kaduttanut mutta onhan tässä vielä aikaa. Ehkä vielä jonain päivänä lähden opiskelemaan..?!

4. Olen hyvin tarkka siitä minkälaisia tyynyjä pidän ympärilläni kun nukun. (Siis naurettavan tarkka. Hahaa..) Huomaan heti jos joku on vaihtanut yhden minun neljästä tyynystä. Tyynyjen pitää olla tietyssä järjestyksessä. Miten niin pakkomielteinen?!

5. Olen soittanut saksofonia nuorena. Sain idean ryhtyä tällaiseen touhuun Pink Panther-tunnusmusiikista. Halusin oppia soittamaan kyseisen biisin saksofonilla. Jaksoin harjoitella kaksi vuotta jonka jälkeen luovutin. Saksofonin soittaminen ei ollut niin helppoa kuin luulin. Nyt en usko, että enää osaisin soittaa sitä edes sen verran, että saisin nuotin puhallettua. Heh.

6. Vihaan (isolla V:llä) liian lämmintä säätä. Jos minulla on liian kuuma, minä en pysty keskittymään mihinkään muuhun kuin siihen miten pääsisin viilentymään. Luulen, että oma rajani kulkee n. +28 asteessa. En siis todellakaan nauti trooppisesta säästä vaan pakoilen sitä.

7. Olen superhuono hävijäjä. Niin huono, että jopa välttelen kilpailutilanteita. En esimerkiksi voi pelata Aliasta, sillä hermostun muutamassa minuutissa niin paljon, että joudun poistumaan paikalta. Kerran joukkueeni koulussa hävisi pesäpallomatsin. Suutuin niin paljon, että potkaisin pesismailaani ja mursin varpaani. Eli olen siis oikeasti tooosi huono hävijäjä. Hahaa..

Nappaa myös itsellesi haasteen. Uskallatko sinä kertoa seitsemän asiaa itsestäsi joita ihmiset ei tiennyt sinusta? 

-Såfin

2017/05/18

Kevätkonsertti ja sulanut sydän

Suureen aulaan on kokoontunut joukko iloisia perheitä kuuntelemaan eri-ikäisten lastensa muskarikonserttia. Koko kevätkausi on vierähtänyt harjoitellen ja treenaten tätä hetkeä varten. Bändimuskarin lapset ovat harjoitelleet soittamaan biisejä eri soittimilla ja taaperomuskarilaiset ovat treenanneet hassuttelevia loruja ja tanssiliikkeitä. Liikuttavaa. Jännitys on melkein käsinkosketeltavaa kun pienet lapsukaiset odottavat esiintymisvuoroaan omalla rivillä salin etuosassa ja vilkuilevat välillä olan yli tarkistaakseen vanhempien sijaintia suuressa pimeässä esiintymissalissa. Kun katseet kohtaavat näytämme peukkua kannustaaksemme ja näyttääksemme miten ylpeitä me olemme juuri sillä hetkellä. Yksi pieni tyttö on kadottanut hiuslenksunsa ja muskariope tulee apuun. Myös opettajia taitaa jännittää vähän. Nyt on aika korjata ja suoristaa vaatteita esiintymiskuntoon, sillä konsertti on alkamassa. Yleisö hiljenee..

Lavalla esiintyy eri muskariryhmiä opettajien ohjeistuksella. Pienimmät esiintyjät olivat 2-vuotiaita ja vanhimmat 6-vuotiaita. Lavalla taputetaan, tanssitaan, nauretaan ja lauletaan. Yksi vanhempi poikaryhmä innostuu valtaamaan mikrofonin biisien välillä ja lukee yleisölle itse keksimiä uutisia. Kaikki nauravat. Viimeisen laulun aikana yksi pienokainen eksyy laumastaan ja lähtee omalle tutkimusretkelle lavan takaosaan jossa roikkuu värikkäitä koristeperhosia. Lavalla vallitsee hyväntuulinen kaaos. Me vilkutamme ylpeinä ja taputamme meidän esikoiselle. Sydän sulaa. 

Onko teillä jo ollut kevätkonserttia tai kevätkauden päätösjuhlia?

-Såfin