Aitoa perheaikaa

Joskus tuntuu siltä, että kaipaa palkitsemista. Eilen illalla töiden jälkeen oli tällainen hetki. Meidän koko perhe kaipasi keskelle viikkoa sellaista pientä taukoa kaikesta arkisesta meiningistä. Olemme hääränneet meidän tontilla ja raivanneet puita pois tulevan talomme tieltä ja siirtäneet pölkkyjä kuivumaan jo monena peräkkäisenä päivänä niin, ettei aikaa muulle touhulle juuri ole ollut. Adventti-kynttelikkökin jäi ottamatta esille kaiken tämän keskellä. Hups! Käsivarret ovat nyt aivan mustelmilla ja lihakset ovat aivan lukossa kaikesta työstä. Kaipasimme pientä taukoa. Niinpä päätimme eilen töiden jälkeen lähteä katsomaan yhdessä Stockmannin jouluikkunaa. Se on jo monena vuonna ollut meidän perheen joulunodotukseen kuuluva ihana perinne..

Tiesin jo valmiiksi lasten olevan innoissaan keskustan valaistuksesta sillä kun viikko sitten ajoimme sielläpäin meidän nuorimmainen sanoi vakavalla äänellä katsoessaan kauniita katuvalaistuksia "oooooh.. Frozen.. vaaau" Heh. Kun eilen sitten saavuimme ikkunalle katselimme pitkään miten pikkuiset lumiukot luistelivat jäällä ja yritimme löytää ikkunasta mahdollisimman monta hahmoa. Onneksi ikkunalla ei näin keskellä viikkoa yleensä ole kovin paljon tungosta ja mahduimme hyvin ihailemaan arktista taideteosta. Jatkoimme perheaikaa pienellä shoppailukierroksella lastenosastolla ja lopulta menimme vielä syömään ravintolaan. Meillä oli oikein ihana ilta ja saimme ansaitsemamme hengähdystauon! Kun illalla kysyin lapsilta mikä oli ollut kivointa tässä päivässä kummatkin mainitsivat jouluikkunan.. <3

Onko teillä ollut tapana käydä katsomassa Stockan jouluikkunaa?

-Såfin

Älä lahjo lapsia manteleleilla!

Meidän lapset toivoivat tässä yksi päivä ruuaksi riisipuuroa. Tämä äiti tekee tietysti työtä käskettyä ja istui töiden jälkeen väsyneenä lieden vieressä sekottamassa lapsille riisipuuroa. Mietin jo siinä puuroa hämmentäessä, että syövätköhän lapset oikeasti jotain mitä ovat viimeksi saaneet vuosi sitten?! Juonin jo silloin piilottavani mantelin puurokattilaan jotta hommasta tulisi vähän jännittävämpää. Lapset olivat innoissaan mantelista ja söivät puuroa oikein mielellään. Kummatkin söivät oikein kaksi lautasellista. Lopulta mantelikin löytyi. Kummatkin pojat saivat tietenkin omat mantelinsa ja kehuimme heitä siitä, että jaksoivat syödä niin reippaasti. Heitin itseni kanssa yläfemmat ja olin ylpeä siitä, että olin keksinyt piilottaa mantelin puuroon. Valitettavasti tämä oppitunti ei kuitenkaan loppunut tähän...

..nimittäin söimme sitten muutaman päivän päästä mandariineja iltapalaksi. Lapset istuivat ja kuorivat keskittyneesti omat hedelmänsä samalla kun me vanhemmat korjasimme tiskejä ja ripustimme pyykkejä. Lapset olivat jälleen todella ylpeitä itsestään siitä, että olivat itse onnistuneet irroittamaan kaikki kuoret mandariineistaan mutta vielä ylpeämpiä ne olivat eräästä toisesta asiasta: "Äiti, äiti, äiti..  me söimme kaikki mandariiniin piilotetut mantelit!"

Äh. Ei mennyt ihan putkeen nämä minun kasvatusmenetelmät! Eli minä opin, ettei lapsia aina kannata lahjoa manteleilla! Heh.

-Såfin

10 syytä olla onnellinen

Olen iloinen. Monestakin syystä, mutta erityisesti minulla on nyt mielessä ne asiat jotka ovat piristäneet minua viime viikkojen aikana ja ajattelin jakaa nämä teidän kanssa.. koska noh.. jaettu ilo on kaksinkertinen ilo! Tässä siis tulee lista niistä asioista jotka ovat saaneet minut hymyilemään viime aikoina:

- Kesävalokuvien katselu: Palasin tässä yksi ilta katselemaan kuvia meidän kesästä ja tulin siitä todella hyvälle tuulelle. Ei vain siksi, että niissä näkyi paljon iloisia kasvoja vaan myös siksi, että ymmärsin, että olemme päivä päivältä lähempänä kesää.

- Joogatunnit: ei ole mitään parempaa tapaa herätä päivään kuin käydä aamujoogassa. Tiedän, että moni suhtautua skeptisesti joogaan mutta kannustaisin silti koittamaan!

- Mandariinit: Ihanaa, että hyviä mandariineja saa taas kaupasta. 

- Untuvapeitto: Ei varmaan tarvitse selittää.. Se tunne kun paleltaa ja voi vetäistä untuvapeiton korville ja antaa sen lämmittää. Priceless.

- Matkakuume: Meillä ei ole yhtään tulevaa matkaa buukattuna, mutta sitä suurempi on meidän matkakuume. On ihanaa haaveilla kaikenlaisista kohteista.

- Sokerittomuus: Olen pian kaksi kuukautta elänyt hyvin pienellä määrällä sokeria ja se on toiminut minulla todella hyvin. Ja vaikka EN KOSKAAN uskonut sanovani näin niin uskon oikeasti nyt ettei sokeri enää löydä takaisin ruokavaliooni.

- Pakkanen: On helpompi hengittää. Kaikki on vähän kauniimpaa pakkasella.

- Joulufiilistely: Lienee sanomattakin selvää että olen aivan innoissani lähestyvästä joulusta. Kaikki se askartelu, perhe, ystävät, ruoka, paketit.. koko show!

- Veronpalautukset: Kerrankin minulla kävi kivasti ja saan takaisin jotain mitän luulin jo menetetyksi. Heh.

- Rakennusprojektimme eteenpäin nytkähtäminen: Kerron eilen siitä miten vihdoin pääsimme työstämään meidän alkavaa rakennusprojektia oikein kunnolla. Oujee.

Miksi sinä olet onnellinen juuri nyt?

-Såfin

PS. Vaikka on paljon syitä olla onnellinen niin yksi asia mitä vihaan tällä hetkellä todella paljon on se, ettei käsivaralta voi valokuvata juuri mitään. Aina on liian pimeää.. yyyh..

Meillä on nyt työmaa!

Meidän tontilla alkaa vihdoin ja viimein tapahtumaan asioita kun saimme hyväksynnän meidän rakennusalueelle muutama viikko sitten. (Jee!) Lopullinen rakennuslupa puuttuu vielä mutta koska rakennusalueen hyväksyntä tarkoittaa, että tiedämme jo tarkalleen mihin kohtaa tonttia talomme sijoittuu pystyimme jo määrittelemään mitkä puut tontilla piti kaataa. Käytännössä meidän oli siis kaadettava kaikki puut koko tontilla. Seuraavat kuvat eivät ehkä ole mitään inspiroivia tai valokuvauksellisesti hienoja mutta niihin piileytyy kuitenkin isoja tunteita. Meidän rakennusprojekti on edennyt hiljakseen ja emme ole päässyt ns. "likaamaan käsiämme". Voitte ehkä kuvitella miltä tämä vuoden suunnittelun ja odottelun jälkeen tuntuu kun jotain vihdoin alkaa tapahtumaan?! No ihan järkyttävän hyvältä! 

Kävimme eilen koko porukalla tontilla ihailemassa (siis kauhistelemassa) meidän juuri kaadettua risukasaa. En ollenkaan osannut arvata, että 15 keskikokoista puuta muodostaa noin ison kasan. Me olemme jakaneet puuta haluaville naapureille ja loput siirrämme nyt tulevan viikon aikana kuivumaan polttopuuksi minun vanhempien tontille. Oksista tehdään haketta. Vaikka tässä nyt ei mitään suuria säästöjä synny niin halusimme kuitenkin hyödyntää puut. Siksi tulevalla viikolla meidän tontilla häärää ikionnellinen perhe, lapset rakentaen majoja oksista ja me aikuiset sitten vähän rankemmissa puuhissa.. 

-Såfin

Tee-se-itse Joulutähti

Vaikka kuinka yleensä yritän vähentää tavaraa meidän kodissa on tiettyjä asioita jota en pysty vastustamaan kaupassa. Yksi niistä on kauniit paperiset juomapillit. Meillä on niitä satoja. (apua!) Koska ne ei tietysti kulu normaalikäytössä kovin nopeasti päätin, että aion tänä vuonna askarrella niistä jotain. Mietin himmeliä, mutta meillä on jo viime vuonna hankkimani puinen jouluhimmeli, joten piti valita jotain muuta. Päädyin joulutähteen. Muutama viikko sitten meidän olohuoneen lipastolle ilmestyi joulukalenteri, viime viikolla lankalintu ja nyt tämä tähti. Ja koska tulevana viikonloppuna ensimmäinen adventti ajattelin vielä poimia esille vähän kynttilöitä. Joulu hiipii pikkuhiljaa meidän kotiin..

Joulutähden tekemiseksi tarvitset vain paperipillejä, narua (mieluiten vähän vahvempaa) ja muutaman puuhelmen. Solmin pilleistä ensin kaksi kolmiota jotka sitten kiinnitin ne keskenään narulla. Projekti on todella helppo ja sopii ehdottomasti myös pienelle lapselle. Ainut missä kannattaa pysyä tarkkana on symmetrisyys kun tähden kaksi kolmiota kiinnitetään toisiinsa..

Koristellaanko teillä jo joulua?

Ihanaa viikonloppua kaikille <3

-Såfin

Joululahja pojalle

Olen vaikka kuinka usein löytänyt itseni kirjoittamasta googlen hakukenttään "joululahja pojalle" tai "lahja 5-vuotiaalle". Enkä usko olevani ainut. Kahden pojan äitinä olen tietysti nyt näin joulun alla aika perillä siitä mikä on pop ja mitä lapset toivovat. Jollen aiemmin sitä ollut, niin se selvisi viimeistään kun lapset innoissaan selailivat joululahjaraamattuja erinäisistä lelukaupoista. Heh. Koska meidän lapset eivät osaa vielä kirjoittaa päätimme antaa heille sakset käteen jotta saisivat leikata ja liimata toiveensa paperille. Näin saimme aika hyvän mielikuvan siitä mitä meidän pojat tänä vuonna toivovat. Lyhennetyt versiot heidän listoista näyttää suurinpiirtein tältä:

2-VUOTIAALLE POJALLE

1. Leikkikitara 2. Pikkuautoja 3. Lakanat. 4. Hatchimals pehmolelu 5. Lego-säilytysrasiat 6. Brion paloasema 7. Radio-ohjattava McQueen-auto

5-VUOTIAALLE POJALLE

1. Pokemonpalloja & hahmoja 2. Hatchimals pehmolelu 3. Lakanat 4. Laskettelumonot 5. "Ihan oikea" kitara 6. Iso maatila Scheich 7. Piirrustuskyniä 8. Laskettelulasit

Näistä toiveista olemme nyt sitten jakaneet kristillisesti vinkkejä listojen muodossa Mummoille ja Iso-Mummoille siitä mitä lapset toivovat. Myöhemmin tällä viikolla lähetämme tietenkin vielä nämä lasten askartelemat listat Korvatunturille sinne oikean joulupukin luokse.

Onko teillä tapana tehdä tällaisia joululahjatoivelistoja lasten kanssa?

-Såfin

Lapsen itseluottamus

Olen monesti miettinyt itseluottamusta ilmiönä. Mistä johtuu, että jotkut ihmiset ovat itsevarmoja ja säteilevät energiaa ja uskallusta kun taas toiset ovat sisäänpäin suuntautuneita ja ujoja. Mistä kaikesta se itseluottamus on peräisin? Ja voinko minä äitinä opettaa itseluottamusta lapsilleni? Voiko itseluottamusta kasvattaa ja oppia vai onko se valmis osa jokaisen luonnetta jo syntyessämme? Pohtiessani tätä tulin miettineeksi sitä, että itseluottamushan on ainoastaan usko siihen, että itse tulee onnistumaan. Itsevarmuus on siis käytännössä ilmaa, mutta silti sitä ei voi teeskennellä. Joko uskoo siihen, että onnistuu tai sitten ei usko. 

Jokaisella on heikkoja hetkiä. Itse koen omaavani melko suuren itsevarmuuden ja itseluottamuksen. Mutta on luonnollisesti hetkiä kun olen epävarma itsestäni. Olen epävarma itsestäni silloin kun en tiedä asioista riittävästi ja faktat puuttuvat. Olen kai oppinut itsestäni, että minun pitää selvittää ja opiskella riittävästi jotta voin esiintyä itservarmasti uusissa tilanteissa. Toinen tilanne jossa usein koen olevani epävarma on se kun joudun tekemään jotain uutta täysin yksin ilman, että voin jakaa sen tilanteen kenenkään tutun kanssa. Esimerkiksi blogia pitäessä on yksin monessa jutussa, kaikki uudet jutut, käänteet, tekniset haasteet jne. Silti on kummallista, että teen tätä oikein mielelläni. Otan pikkuaskelia ja laajennan mukavuusaluettani.

Lasten itsevarmuus ei ole mikään taattu juttu. Se, että kummatkin perheemme aikuiset olemme melko itsevarmoja itsestämme ei tietty takaa, että meidän lapset ovat sitä myös. Haluan kuitenkin uskoa, että lapset ottavat mallia meidän käyttäytymisestä. Olen myös aina kuvitellut, että jos kehun lastani sopivin määrin ja esim. olen tarkka siitä, että kuuntelen häntä kun hän puhuu, se vahvistaa hänen itseluottamusta. Voisin myös kuvitella, että itsevarmuus kasvaa kun epäonnistumiset käsitellään yhdessä ja rohkaistaan kokeilemaan uudestaan. Etenkin viimeaikoina huomaan joutuvani tällaisiin tilanteisiin aika usein. Meidän vanhempi tyyppi haluaa olla niin kovasti olla iso, muttei tietenkään vielä ole sitä. Toisaalta itseluottamus on myös sitä, että uskaltautuu lähteä kokeilemaan täysin uusia asioita.

Toivon sydämeni pohjasta, että lapseni ovat joskus niin itsevarmoja, että uskaltavat olla jokaisessa tilanteessa juuri oma itsensä.

-Såfin

Täydellinen kaakao

Monen mieltä on masentanut lumien sulaminen ja synkkien sateiden paluu. Ei vaan meitä. Tai noh, ainakin olimme hetken aikaa seitsemännessä taivaassa kun päätimme palkita itsemme täydellisellä kaakaolla. Heippa syysmasennus ja tervetuloa pehmeä suklainen jälkiruoka. Nam. Mietiskelimme yhdessä mitä meidän unelmien kaakao sisältäisi. Lapsilta tuli hetki kärkeen toive kermavaahdosta ja sehän on selvä, eihän kaakao ole mitään ilman kermavaahtoa. Lisäksi minusta kaakaoon kuuluu myös piparmintun maku. Me päätimme hieman soveltaa ja tältä se sitten näytti: meidän Täydellinen kaakao!

Täydelliseen kaakaoon tarvitset:

2 dl kuumaa maitoa

Kaakaojauhetta

Kermavaahtoa

Piparminttutanko

Tumma suklaarouhe

Meillä juodaan aika harvoin kaakota, mutta silloin kun juodaan niin tykkäämme tehdä sen kunnolla. (kuten näkyy.. Heh.) Kunnon kaloripommi, uhmata luontoa ja upottaa siihen mahdollisimman paljon herkkuja. Nam. Nyt jaksamme taas muutaman päivän tätä synkkää aikaa..

Mitä sinun täydelliseen kaakaoon kuuluu?

-Såfin

Kaikilla on tällainen lista, onhan?

Meillä oli viikonloppuna yksi missio. Meillä on nimittäin ollut tuhat-ja-yksi tekemätöntä pikkuhommaa täällä kotona jotka ovat vain joutunut sille mielessä sijaitsevalle "ToDo-asiat". Meidän missio oli nyt lyhentää tätä listaa ja hoitaa näitä kotiaskareita ja keskeneräisiä projekteja pois alta. Tämä lista on jotenkin hassu, sillä sen pituus on aina vakio. Minä onnistun pitämään n. 15-20 asiaa tällä listalla ja kun yksi asia on hoidettu keksin jo seuraavan asian joka pääsee listalle. Minulle riittää, että silmäilen meidän kotia ja huomaan heti ajattelevani "ainiin tuonkin olisi voinut korjata/pestä/siistiä/vaihtaa" - ja humps, listalle päätyi. Kun lista on täynnä katson sitä samaa kohtaa kodissa mutta suljen nopeasti silmät, sillä jonossa on liian paljon muita asioita jotka pitää hoitaa enne sitä. Heh. Loputon suo toisin sanoen.

En koskaan aiemmin ole kirjoittanut tätä listaa paperille, mutta ajattelin nyt huvin vuoksi näyttää teille miltä minun päässä oleva lista näytti vielä perjantai-iltana:

- Vaihda palovaroittimen patterit (se piippaa välillä silleen ärsyttävästi muistuttaen asiasta) CHECK

- Vie sorttiasemalle rikkinäinen pesukone ja muutama muu tavara. CHECK
- Vaihda palanut lamppu olkkarissa

- Pura pinnasänky (kukaan ei ole nukkunut siinä puoleen vuoteen) CHECK

- Pese lasten kuravaatteet CHECK

- Osta välikausihaalari kevättä varten

- Kastele ja nypi kuihtuneet lehdet huonekasveista CHECK

- Siirrä polkupyörät autotallista kuivavarastoon

- Siivoa jääkaappi CHECK

- Käy läpi lasten piirrustukset ja heitä pois turhat ja siirrä säästettävät kansioihin

- Tee joululahjatoivelistat CHECK

- Pese roska-astiat CHECK

- Ripusta puuttuva juliste lasten seinälle

- Varastoi lapsille liian pieneksi jääneet talvivaatteet pois vaatehuoneesta ullakolle

- Järjestä kuivakaappi keittiössä

- Osta lapsille uudet päiväpeitot

Kuulostaako tällainen lista tutulta? Ja onko sinun listalla vastaavia asioita?

-Såfin

PS. Nyt olen jo löytänyt uusia asioita listalle ja valitettavasti se kävi vähän turhan nopeasti.. Heh.

Tiemme johti Tulivuorelle

Paljastin aiemmin eräässä blogikirjoituksessa meidän perheen olevan uusien elämysten metsästäjäporukka joka innostuu uusista kokemuksista enemmän kuin ehkä on sallittu. Heh. Hetki sitten kävimme ainutlaatuisella matkalla etelässä ja saimme siellä osallistua sukellusmatkaan atlantille josta kerroin täällä. Se ei ollut ainut mieleenpainuva kokemus samalla reissulla, sillä toinen retkemme johti meidät atlantin pohjalta korkealle ylös puoli-aktiivisen tulivuoren luokse. Kävimme paikassa jossa hiekka kenkäpohjien alla poltti ja kuiva heinä syttyi tuleen pelkästä lämmöstä. Tämä tulivuori sylki reilu vuosisata sitten ulos materian joka myöhemin toimi mm. Apinoiden planeetan kuvauspaikkana ja muodostaa nykyään Timanfayan kuumaisemaa muistuttavan kansallispuiston Lanzarotella.

Tulivuoren huipulla saimme koittaa pitää 600 asteisia kiviä käsissä (jaiks, en pystynyt) jotka vasta äsken oli kaivettu muutaman metrin syvyydestä jalkojemme alta. Paikassa sijaitsee myös maailman suurin "luonnongrilli". Kiva ohjelmanumero oli kun saimme nähdä mitä vedelle tapahtuu kun sen kaataa pieneen reikään tulivuoren huipulla. (Jep, kuului vain "pof" ja vesi oli höyrystynyt ja kadonnut ilmoihin). Etenkin meidän vanhempi poika oli todella kiinnostunut oppimaan maapallosta ja sen eri maanalaisista kerroksista ja tietenkin tulivuorten laavasta. Tulivuorimuseolla jossa vierailimme samana päivänä pääsimme selittämään hänelle tarkemmin mitä tapahtuu kun tulivuori purkautuu. Vaikka tulivuorella käyminen tavallaan pelotti, tämä oli kuitenkin aivan mahtava ja mielenkiintoinen kokemus.

-Såfin

PS. Jos joskus suunnittelet käyväsi tällaisella tulivuorella haluan kuitenkin varoittaa sinua siitä, että siellä on oikeasti KUUMA! Heh.

Askartele jouluksi nostalginen lankalintu

Jotkut asiat saavat minut palaamaan lapsuuden tunnelmiin. Muistatte ehkä miten silloin joskus ala-asteikäisenä oli tapana koulussa esim. koristella tulitikkurasioita ja solmia rannenauhoja? Kun nykyään jossain törmään tällaiseen lapsen koristelemaan tikkurasiaan tai rannenauhaan alan heti ajattelemaan niitä hauskoja käsityötunteja koulussa kun itse sai askarrella juttuja yhdessä ystävien kanssa isossa luokkahuoneessa. Inspiraatio lähti näistä muistoista. Ajattelin, että olisi kiva fiilistellä ja toteuttaa yhden tällaisen askarteluprojektin ala-asteajoilta. Pohdittuani asiaa hetken muistin vaikka kuinka paljon näistä pienistä projekteista. Joulun alla teimme mm. lankatonttuja kuusenkoristeeksi ja muistan myös erään lankalinnun. Tämä pieni lintu on erityisesti jäänyt mieleeni ja nyt halusin toteuttaa sen uudestaan..

Periaatteessa linnun voi tehdä minkävärisenä tahansa. Itse käytin nyt jouluun sopivia värejä ja nokaksi laitoin kurpitsansiemenen. Taisimme pienenä liimata pienet mustat helmet silmiksi, mutta minä jätin sen nyt tekemättä. Tämä nostalginen langasta tehty pikkulintu istuu nyt meidän olohuoneen lipastolla valvomassa lasten pakettikalenteria ja samalla muistuttamassa minua siitä innostuksesta jota pienenä tunsin askartelua kohtaan..

Mitkä askartelujutut saavat sinut ajattelemaan lapsuutta?

-Såfin

Erään äidin uusi auto

Vitsailin täällä blogin puolella aiemmin kesällä siitä kuinka olin pienessä kriisissä silloisen autoni kanssa, miten masennuin kun ajoin sillä. Se ei vain jotenkaan sopinut luonteeseeni. Vanha autoni jota kutsuin "poloiseksi" palveli hyvin ns. kauppakassina kun olin äitiyslomalla, mutta töihin palattuani halusin jotain vähän muuta. Halusin ketterän auton, sellaisen jolla voi ajaa hyvin keskustan ruuhkassa joka päivä, sellainainen joka herättää huomiota ja jolle tehdään tilaa liikenteessä. Pitkän pohdinnan jälkeen ajattelimme, että kaikista ketterin autohan on sellainen potku-auto. Sellainen kääntyy tehokkaasti kaikissa mutkissa ja sitten se myös pysähtyy heti kun haluaa. Sen saa myös pysäköityä helposti pieneenkin tilaan. Mietin punaisen ja mustan auton välillä ja päädyimme tuollaiseen pieneen punaiseen paholaiseen. Päältäistuttava pieni punainen mersu. 

No ei kai.. uusi autoni on musta hieno CLA Mersu. Jee.. Auto on ollut minulla käytössä nyt reilun kuukauden ja olen ollut siihen todella tyytyväinen. Meidän nuorin poitsu, 2-vuotias vannoutunut automies, päätti heti ottaa oman pikkumersunsa ulos minun uuden autoni viereen ja verrata kumpi on hienompi. En tiedä kumpaan hän päätyi, mutta minusta uusi autoni on ainakin tosi hieno! En koskaan kuvitellut, että autosta voi tulla näin hyvälle tuulelle. Mutta toisaalta uskoin myös ettei naisilla voi olla autokuumetta. Se uskomus on nyt vääräksi todistettu. Heh.

Onko sinulla ollut autokuume joskus?

-Såfin

Ruoka-allergiat lapsella

Me olemme vanhempina jännityksellä seuranneet sitä mikäli meidän lapsille kehittyy ruoka-aineallergioita. Minulla itselläni ei ole allergioita, mutta meidän isi-ihmisellä taas on. Hän välttää ruuassa mm. porkkanaa, omenaa, pähkinöitä, soijaa, herneitä jne.. näin muutama mainitakseni. Meidän isi-ihminen on "Algeerinen", niin kuin meidän vanhempi poika joskus ilmaisi asian. Heh. Koska meillä on suhteellisen kattava allergialista hallussamme saimme jo aikaisin neuvolassa tietää, että tällaiset ruoka-aineallergiat saattavat periytyä myös lapsille. Nämä koivuallergian johdannaiset ruoka-aineherkkyydet kehittyvät kuitenkin usein vasta lapsen ollessa 5-6 vuotias tai jopa vasta myöhemmin kouluikäisenä..

Olemme tietenkin antaneet lapsille aivan normaaliin tapaan kaikkia ruoka-aineita, emmekä ole vältelleet mitään siinä pelossa, että he olisivat allergisia. Olemme vuodesta toiseen olleet tyytyväisiä siitä, ettei oireita herkkyydestä ole tullut. MUTTA nyt olemme pikkuhiljaa kuitenkin huomanneet, että tietyt omenalajikkeet aiheuttavat meidän vanhemmalle 5-vuotiaalle pojalle pieniä punaisia läiskiä suun ympärille. Samoin myös kiivi. (Nyyh..) Kun olen kysellyt onko hänellä tuntemuksia suussa olen saanut vastaukseksi, että "ehkä vähän kutittaa". Nykyiset saamamme ohjeet ovat, että tällaisissa tapauksissa kun oireet ovat lieviä jatketaan altistamista jotta lapsi tottuisi ruoka-aineeseen. Eli tällä hetkellä meillä syödään edelleen omppuja vaikka vähän kutittaa. Koska nämä allergiat yleensä voimistuvat koivukukinnan aikaan hyvä aika altistamiselle on juuri nyt talvella. Toivon tietenkin, että tämä ns. "siedätyshoito" toimii - koska, noh.. omenat on niin hyviä.

Onko teillä allergioita teidän perheessä? ja onko sinulla kenties kokemusta tällaisesta kevyestä "siedätyshoidosta"?

-Såfin

Kun oman elämän motto on kirjoitettava uusiksi

Tulin tässä pohtineeksi yhtä asiaa. Kauan aikaa sitten sovin itseni kanssa, että aion olla paras mahdollinen ihminen joka päivä. Päätin silloin, etten halunnut hukata enää yhtään iltaa makoillessa sohvalla telkkarin edessä. Tätä päätöstä edelsi kausi kun juuri olin valmistunut koulusta ja huomasin olevani täysin hukassa elämäni kanssa. En osannut päättää minne menisin tai edes miten käyttäisin kaiken ylimääräisen ajan. Tulin silloin sellaiseen lopputulokseen, että vaikka suuntaa ei tarvitse päättää heti, elämää täytyy silti elää täysillä. Se mihin ryhtyy, tehdään kunnolla.. tai oikeastaan täydellisesti. Tiedätte sen sanonnan kun pitää yrittää elää jokaista päivää niin kuin se olisi viimeinen päivä tämän maan päällä. Tehdä kaikki täysiä, kohdella muita hyvin ja olla samalla itsekäs sopivissa määrin.

Olen viettänyt arki-iltoja kaupungilla, leikkitreffeillä tai suunnitellen kalenterimme täyteen ohjelmaa. Olen yrittänyt elää täysillä. Haalinut itselleni elämyksiä ja noudattanut mottoani jonka mukaan yhtään päivää ei saisi heittää hukkaan. Koska kotitaloudessamme asuu muita elämästä ja kokemuksista innoistuneita ihmisiä ruokimme toistemme intoa. Jokaiselle illalle meillä on toinen toistaan kivempia suunnitelmia. Te jotka tunnette meidän perheen tiedätte ehkä, että olemme liikkeellä kokoajan. Koska on elettävä täysiä.

Äitiyden ja ikävuosien karttuessa olen kuitenkin alkanut kyseenalaistamaan tätä minun silloin päätettyä mottoani. (Vaikka en tietenkään koskaan myönnä olleeni väärässä. Heh.) Olen nyttemmin ymmärtänyt, että pysähtyminen on hieno taito. Ihailen ihmisiä jotka osavat pysähtyä. Olen tullut jopa miettineeksi voisiko täydellistä elämää elää vaikka pysyisi täysin paikoillaan. Pikkuhiljaa ymmärrän, että elämäni motto on kirjoitettava uusiksi. Täydellinen elämä ei ole ainoastaan täynnä uusia elämyksiä vaan se on täynnä aitoja hetkiä.

-Såfin

PS. tämä ei ole mikään dramaattinen tai surullinen kirjoitus omasta puolestani, vaan yksinkertaisesti  sellainen oivalluksen hetki..

Tapahtumarikas viikonloppu

Meidän viikonloppu oli tällä kertaa hieman erilainen. Meidän tekemiset on mennyt aika laidasta laitaan sillä olemme viettäneet sekä perheaikaa, että "yh-aikaa" kun meidän isi-ihminen lähti viime viikon puolessavälissä työmatkalle ja palasi riveihin vasta lauantai-illaksi. Siitä huolimatta, että toinen aikuinen puuttui osan ajasta, olemme silti tehneet aika paljon. Tänä viikonloppuna olemme siis..

.. Leiponeet ensimmäistä kertaa pipareita

.. Siivonneet koko kodin

.. Pidetty meidän naapurin uunituoretta koiranpentua sylissä. En kestä miten suloinen se oli!

.. Laulettu aamulla isille (joka ei herännyt lauluun.. LOL)

.. Askarreltu autonosia

.. Naureskeltu dinosaurus-kirjalle

.. Käyty perheuinnissa uintitemppuradalla

.. Toivuttu perjantai-aamun pilateksen aiheuttamista (todella) pahoista treenikivuista

.. Syöty itsetehtyä pitsaa

.. Käyty kummankin isoisän ja isoisoisän luona viettämässä isänpäivää

.. Pesty (vain!) kaksi koneellista pyykkiä

.. Rakennettu jättipalapelejä olohuoneen lattialla

.. Syöty sekä vadelmia että mansikoita

.. Ihailtu lasten tekemiä hienoja isänpäiväkortteja

.. Viettäneet iltaa meidän ystäväperheen kanssa

.. Astuneet pikkulegon päälle (ja kiroiltu ihan vähän)

.. Napattu Pokémoneja

.. Käyty luistelemassa jäähallissa

.. Upotettu pikkuautoja lumihankeen

.. Katsottu kolme viimeistä jaksoa "Billions"-sarjasta

Mitä teidän viikonloppuun kuului?

-Såfin

PS. lisäksi koen, että on pieni taidonnäyte multitaskingistä kun onnistuin ottamaan kaksi kuvaa meidän leivontahetkestä johon osallistui kaksi 5-vuotiasta ja kaksi 2-vuotiasta. Heh. 

40 metriä pinnan alla - Atlantilla sukellusveneessä

Meidän perhe sai kokea jotain todella erikoista viime viikolla. Olimme lomamatkalla ja näimme, että siellä oli mahdollisuus osallistua sukellusvenematkaan eräänä tiistai-aamuna. Päätimme heti tarttua tilaisuuteen. Sukellusveneessä ei nimittäin joka päivä tule käytyä. Heh. Meidän pojat olivat reippaina miehinä mukana "sukeltamassa" ja ainut mikä heidän kanssa aiheutti haasteita oli sukellusveneeseen astuminen. Veneen kansi oli liukas vedestä ja tikkaat jolla laskeudutaan sisälle olivat kyllä aikuisille suunniteltu. Niinpä kiipesimme pojat reppuselässä alukseen ja onneksi pääsimme turvallisesti alas. Jännittävä matka alkoi. Sukellusvene lähti satamasta liikkeelle ja kun vene oli poistunut rannan läheisyydestä se painui pian pinnan alle. Kohteena oli kalojen suosimat merenpohjaseinämät ja matkan varrella sijaitsevat uponneet hylyt.

Koska vedet olivat todella kirkkaat, värikkäät kalat näkyivät hienosti suoraan sukellusveneen ikkunoiden ulkopuolella. Hetken päästä kun alus painui vielä syvemmälle veden alle valon määrä väheni ja värit muuttuivat sinisimmäksi. Ulkopuolella näimme hetken päästä sukeltajan joka syötti kaloja. Hänen ympärillään parveili sadoittain erilaisia kaloja. Vau. Kuljimme hylkyjen ohi ja näimme miten niiden osat hiljalleen olivat alkaneet peittyä kasveilla. Syvimmällään sukellusvene kävi 40 metriä syvyydessä ja kaikenkaikkeaan n. tunnin mittainen retki oli aivan satumainen kokemus. Melkein vaikea kuvailla miltä tuntui olla sellaisessa paikassa, vain paksu lasi joka erottaa sinut suurista vesimassoista. Vau.

Oletko sinä käynyt sukeltamassa vai kenties sukellusveneessä?

-Såfin

Itsetehty joulukalenteri

Minulla on ollut tapana joka vuosi askarrella pakettikalenteri pojille. Meillä oli pienenä siskojeni kanssa tällainen äitini tekemä pakettikalenteri ja siihen liittyvät muistot ovat minulle hyvin tärkeitä. Joulu ei silloin olisi ollut kunnollinen joulu ilman tällaista kalenteria. Haluan siksi joka vuosi tehdä myös omille pojilleni samanlaisen kalenterin. Lähtölaskenta on nyt alkanut ja joulukuun ensimmäinen päivä lähestyy. (apua!) Ymmärsin, että nyt on aika pikkuhiljaa alkaa työstämään kalenteria tämän vuoden osalta. Kävin askartelukaupoissa ja surffasin ideoita netistä. Ja niin.. tällainen siitä sitten tuli..

Päädyin tänä vuonna tekemään mini-pakettikasan meidän lipastolle. Mini-pakettitarvikkeet on pääosin hankittu Sinellistä mutta jotain juttuja oli onneksi myös valmiina omassa kaapissa. Paketteihin olen piilottanut mm. rusinoita, askartelutarvikkeita, merirosvon silmälaput, muutaman pikku-herkun, pikkuhahmoja, tarroja, joulukoristeita, piparkakkumuotit ja viimeiseen pakettiin laitoin elokuvan jonka voimme katsoa jos aika "käy pitkäksi" jouluaattona. Hihii..

Onko sinulla ollut tapana tehdä pakettikalenteri, vai suositko perinteistä luukkukalenteria?

-Såfin

Kurkkaa myös aiempien vuosien pakettikalenterit täältä ja täältä.